Kävelin eräänä arkiaamuna ostoskärryjeni kanssa marketin vehnäjauhohyllyjen tuntumassa, kun tuntematon mies alkoi kysellä, millaisia vehnäjauhoja minä yleensä ostan.
Vilkaisin nopeasti hyllyjä, silmiini osui kotimainen jauhopaketti ja kerroin, että noita erikoisjauhoja. Seuraavaksi keskustelimme vehnäjauhojen erilaisuudesta ja kilohinnasta. Mies oli tarttunut naapurimaan vehnäjauhoihin, ihan tavallisiin, ei erikoisjauhoihin.
Hyllyllä oli tarjolla vielä puolikarkeaa ja karkeaa. Siinä hetken mietimme valikoiman eroja, mitä karkeuslajia mahtoi olla tämä naapurimaan kilohinnaltaan edullisin vehnäjauho. Omien sanojensa mukaan mies olisi halunnut valita kotimaisen, mutta pieni eläke ajoi miettimään valintoja uudelleen.
Kotimatkalla mietin käytyä keskustelua. Ristiriitaiselta tuntuu, että emme aina voi suosia kotimaista. Ongelma on raha ja sen riittävyys, hienommin ostovoima. Ja kun emme suosi oman maan tuotteita, rahamme valuvat muualle.
Käsi tarttuu ulkomaiseen ja halvempaan.
Tämä on yksi paljon puhuttujen julkisten säästöjen kääntöpuoli. Säästää pitää, velaksi ei voi loputtomasti elää, mutta mitä tapahtuu, jos yhä useampi alkaa suosia muita kuin läheltä tulevia tuotteita? Tuntuu lumipalloefektiltä, joka ei pääty hyvin.
Välillä tuntuu siltä, että säästöjä haetaan aika kovalla otteella nimenomaan kuluttajien kukkarosta. Ja meni taloudessa hyvin tai ei, niin millään neuvottelukierroksella varaa palkkojen korottamiseen ei tunnu olevan. Näin meille ainakin vakuutetaan.
Lopputuloksena on tilanne, jossa palkkakehitys hädin tuskin pystyy kuittaamaan inflaation, hintojen nousun. Se taas voi johtaa talouden kannalta ei-toivottuihin valintoihin. Kotimainen ja lähellä tuotettu tuote jää hyllyyn, käsi tarttuu ulkomaiseen ja halvempaan.
Uskon, että moni suomalainen haluaa suosia kotimaista. Ei vain hyvän maun takia, vaan siksi, että se auttaa työpaikkojen ja tuotannon säilymiseen. On ikävää, että kaikki eivät voi kuluttajina näin tehdä, kun työstä saatu palkka, eläke tai muu korvaus ei siihen riitä.
Päivän päätteeksi selvitin vehnäjauhojen rakenteen erilaisuuden. Luokituksen pohjana on jauhoissa käytetyn vehnän jyvän osa. Mitä enemmän jauhossa on käytetty pelkkää vehnän jyvän ydintä, sitä vaaleampaa ja hienompaa se on. Tummempi jauho taas sisältää enemmän jyvän kuorikerrosta.
Erikoisvehnäjauhoista tekee erikoista se, että niistä on kuoriosat ja alkio poistettu. Mutta ovatko ne muita parempia, kun puolikarkeat jauhot ovat monikäyttöisiä yleisjauhoja ja niiden rakenne on hienojakoisempaa kuin erikoisvehnäjauhojen?
Jauhojen ostaminen on arkinen asia, mutta siitä tulee varsinainen jauhoviidakko, kun asiaa liikaa miettii. Onneksi on leipätiedotuksen sivut, josta voi tarvittaessa ammentaa vielä enemmän tietoa.
Satu-Maarit Urtti
Insinööriliiton työehtoasiantuntija
