Viisipäiväinen työviikko on Suomessa yleisin; puolet työllisistä oli työskennellyt viitenä päivänä viikossa. Yrittäjien työviikko oli palkansaajia useammin yli viisipäiväinen. Yrittäjistä vajaa kolmannes työskenteli kaikkina viikonpäivinä.
Miesten työviikot ovat pidempiä kuin naisten. Työllisten miesten työviikon pituus oli keskimäärin 38 tuntia, kun naiset tekivät ansiotyötä keskimäärin 32 tuntia viikossa.
Vain päiväsaikaan oli tutkimusviikolla työskennellyt yli puolet työllisistä. Iltatyötä kello 18 jälkeen jonain viikonpäivänä tehneitä oli kaksi viidesosaa työllisistä. Yöaikaan oli työskennellyt runsas kymmenesosa työllisistä. Vain ilta- tai yötyötä tutkimusviikolla tehneiden osuus oli lähes olematon.
Perinteinen ”normaali” työviikko, jolloin työskennellään kokopäiväisesti maanantaista perjantaihin päiväsaikaan, oli melko harvinainen. Tällainen työviikko oli tutkimusviikolla noin 30 prosentilla palkansaajista. Yrittäjien työviikko oli harvoin ”normaali”.
Viikkopäiväkirjan tiedot kuvaavat vain niitä viikkoja, jolloin oli työskennelty ainakin yhtenä päivänä. Ansiotyöksi luettiin palkkatyön lisäksi yrittäjänä ja perheen yrityksessä tehty työ.
Mukaan luettiin työpaikalla tehdyn työn lisäksi sivutyöt ja kotiin tuodut työt. Myös satunnaiset ja vähäiset työt pyydettiin merkitsemään lomakkeelle, jos ne olivat ansiotyötä. Sen sijaan työksi ei laskettu ruokatuntia tai muita palkattomia taukoja eikä kodin ja työpaikan välisiä matkoja.
Tiedot ilmenevät Tilastokeskuksen vuosien 2009–2010 ajankäyttötutkimuksen yhteydessä kerätyistä ansiotyötä koskeneista viikkopäiväkirjoista.
