Insinööri-lehti tekniikka

Merenkurkku saa oman satelliitin

Suomalaisten ja ruotsalaisten yhteinen Kvarkensat-satelliitti laukaistaan avaruuteen reilun vuoden kuluttua.

Pohjalaismaakuntien ja Ruotsin Västerbottenin yhteinen piensatelliitti tuottaa avaruusdataa alueen kymmenelle hankkeen toteuttavalle korkeakoululle ja tutkimuslaitokselle. EU-rahoitteisen hankkeen tavoitteena on kehittää ekosysteemiä avaruusdatan ja -talouden ympärille Merenkurkun alueella.

Satelliitti on ensimmäinen, joka on rekisteröity Vaasan yliopistolle. KvarkenSpaceEco-hankkeessa Vaasan yliopistokampukselle on rakennettu vastaanottoasema, joka vastaanottaa satelliittien välittämää dataa sekä aikanaan ohjaa alueen omaa piensatelliittia. Vastaanottoasema tulee osaksi tutkimuskeskus Technobothniaan rakennettavaa Vaasan yliopiston avaruusdatalaboratoriota.

Kvarkensat on pienikokoinen satelliitti, joka kiertää maata vain muutaman sadan kilometrin korkeudessa. Matalalla kiertoradalla satelliitti kiertää maapallon 1,5 tunnissa. Satelliitti painaa pari kiloa, on 20 senttimetriä korkea ja kymmenen sivuiltaan leveä.

Normaalin satelliitin tapaan se sisältää esimerkiksi antenneja, tietokoneen ja sähköjärjestelmän aurinkokennoineen ja akkuineen sekä lisäksi erilaista dataa kerääviä laitteita. Satelliitti välittää vastaanottoasemalle erilaisia havaintoja pääosin maapallon pinnalta.

VTT:n kehittämä erittäin pienikokoinen hyperspektrinen kamera pystyy ottamaan eri aallonpituuksilla kuvia Merenkurkun alueesta ja muista kiinnostavista kohteista. Kuvien avulla voidaan seurata, analysoida ja mallintaa maan, meren ja kasvillisuuden ominaisuuksia sekä havainnoida päästöjä ja epäpuhtauksia.

Alusten liikkumista Pohjanlahdella ja muilla merialueilla voidaan seurata hyötykuormaan sisältyvän ais-vastaanottimen avulla.

Satelliitissa on lisäksi gnss-vastaanotin, jota ei ole aiemmin käytetty piensatelliiteissa. Sen ansiosta KvarkenSat pystyy tarkkuuspaikannukseen ottamalla vastaan maailmanlaajuisten satelliittipaikannusjärjestelmien välittämää dataa kolmella taajuudella ja käyttämään dataa sijaintinsa määritykseen.

Kuva: Vaasan yliopisto