Suomalaisen yhteiskunnan yksi piirre ja vahvuus on yhteinen tekeminen ja yhteistyö. Tai on ainakin aikaisemmin ollut. Enää en ole niin varma, onko sellaista.
Kun yhteistyötä tehdään, eri osapuolet valmistelevat ja suunnittelevat muutoksia yhdessä. Työmarkkinoilla tätä tehdään kolmikantaisissa työryhmissä, joissa ovat edustettuna työnantajat ja palkansaajat järjestöjensä kautta sekä maan hallitus.
Myös Orpon hallitus on valmistelussa lähtenyt siitä, että muutoksia suunnitellaan yhdessä työryhmissä. Käynnissä on työelämäasioissa kaksi ryhmää, työrauhaa käsittelevä ja paikallisen sopimisen ryhmä. Työrauhan osalta hallitus pyrkii saamaan esityksiä jo syyskaudelle 2023 ja jälkimmäisen osalta keväälle 2024.
Perinteinen työryhmävalmistelu on jo jonkun vuoden ajan ollut, jos ei rikki, niin vakavassa kriisissä. Tämä johtuu siitä, että työnantajien asenne valmisteluun on viime vuosina muuttunut.
Vain oma näkemys kelpaa, eikä neuvotteluun ja sitä kautta kompromisseihin ole valmiutta. Jyrkimmin tämä on näkynyt yrittäjäjärjestössä, mutta myös järjestäytyneet työnantajat ovat edustaneet samaa ehdottomuutta.
Kun omasta näkemyksestä ei voi tinkiä tai edes kuunnella muita, yhteistä näkemystä ei synny. Syntyy erimielisyyksillä varustettu muistio, joka ei tarjoa istuvalle hallitukselle kovin vahvaa näkemystä lainsäädännön pohjaksi.
Orpon hallituksen ohjelma on siitä erikoinen, että enimmäkseen se sisältää tavoitteita, joita ”selvitetään” tai joiden toteuttamista ”suunnitellaan”. Työelämän osalta kuitenkin linjataan selkeästi, että ”muutetaan” ja vielä, miten muutetaan.
Hitsaamista ei kannata lopettaa ennen kuin sauma on valmis.
Hallituksella on siis valmiiksi kirjattuna hyvin selkeä päämäärä. Hyvä kysymys on, voiko tätä julki lausuttua tahdonilmausta muuttaa työryhmissä. Voivatko työryhmät saada aikaan erilaisen lopputuloksen kuin hallitusohjelmaan on tuskallisten neuvotteluiden jälkeen kirjattu?
Ainakin työministeri Satonen on viestinyt, että tämä on mahdollista. Toisaalta hän on myös täsmentänyt, että jotta näin käy, työryhmästä pitää tulla aika selkeä viesti.
Tulkitsen Satosen selkeän vaatimuksen viestiä niin, että työryhmän kannan pitää olla jokseenkin yksimielinen. Eli kun hallitusohjelma on työelämäkirjausten osalta työantajien märkä päiväuni, työnantajien pitää työryhmässä peruuttaa ja saada yhdessä palkansaajien kanssa hallitusohjelmasta poikkeava, sen kirjauksia laimentava lopputulos.
Toinen vaihtoehto yksimielisyyden saavuttamiseksi on, että palkansaajajärjestöt menevät vapaaehtoisesti polvilleen ja ottavat, mitä hallitusohjelma työntekijöille tarjoaa. Jokainen hallitusohjelman lukenut ymmärtää, mitä se tarkoittaa.
Malttamaton voi ajatella, että minkäänlaista – tai ainakaan järkevää – tulosta ei työryhmistä ole siis tulossa. Samalla voi pohtia, että kannattaako työhön ylipäätään osallistua, jos lopputulos on etukäteen tiedossa. Voi hyvin ajatella, että kantansa voi alleviivata sillä, että ei edes saavu kokouspöydän ääreen.
Mutta. Aina on se mutta. Hitsaamista ei kannata lopettaa ennen kuin sauma on valmis ja liitoksella lopullinen muotonsa. Joskus epätodennäköinenkin toteutuu. Lisäksi paikka valmistelupöydässä on tärkeä. Jos kabinettiin tai sen liepeille ei ole pääsyä, vaikuttaa voi vain kaduilla. Se tie ole haluttava eikä parempi lopputulos taattu.
Pitää siis olla paikalla siellä, missä päätöksiä valmistellaan. Jos todennäköinen vaihtoehto toteutuu, pitää rohkeasti ja selvästi kertoa oma kantansa. Ja jos hallitus mahdollisesti edistää ei niin haluttavia toimia, työryhmätyön jälkeen on aika miettiä muitakin vaikuttamistapoja.
On syytä painottaa, että valmistelutyöhön osallistumalla ei menetä sananvaltaansa tai oikeuttaan arvostella tai puuttua sen jälkeen tehtäviin päätöksiin, varsinkin kun kertoo ja perustelee kantansa selkeästi jo työn aikana. Työryhmä on työryhmä, ei elin, jossa vähemmistö hyväksyy ja nielee enemmistön – tai pikemminkin sillä hetkellä vahvemmassa asemassa olevan – kannan.
Toivon, että yhteiset pöydät ovat muutakin kuin teatteria nyt ja tulevaisuudessa. Juuri nyt en tiedä, jaksanko siihen uskoa. Mutta toivoa aina sopii.
Petteri Oksa
Insinööriliiton edunvalvontajohtaja
