Voittaminen on mukavaa. Usein jopa todella mukavaa. Voittamisella ja voittajilla myydään montaa asiaa. Valtio ja voittaminen taas eivät tunnu sopivan yhteen, ellei sitten ole kyse mitalikahvien järjestämisestä hiihtosankareille.
Suomi on edelleen pieni ja syrjäinen maa, noin maantieteellisesti katsoen. Olemme voimakkaasti riippuvaisia maailmantaloudesta, ja vienti tuottaa meille hyvinvointia. Teknologia, tekniikka ja uudet tuotteet ovat keskeisellä sijalla tulevassa menestyksessämme.
Meillä toistetaan usein, että valtio ei näissä asioissa voi valita voittajia. Mikään instituutio ei voi päättää, mikä toimiala tai teknologia tulee menestymään. Rajallisten voimavarojen näkökulmasta se ei kuitenkaan ole tehokasta eikä takaa parasta mahdollista lopputulosta, että valintoja ei yli yritystason ohjata mitenkään.
On selvää, ettei markkinataloudessa valtio voi eikä sen pidä määrätä yrityksiä toimimaan mihinkään suuntaan. Minusta on kuitenkin yhtä selvää, että valtiolla voi ja sillä pitäisi olla keskeinen rooli elinkeinopolitiikassa.
Ensinnäkin, valtio mahdollistaa asioita. Tätä tapahtuu rahallisella tuella yrityksille ja toisaalta suuntaamalla voimavaroja esimerkiksi tutkimuksessa. Toiseksi, valtio koordinoi ja voisi koordinoida enemmänkin eri tahojen yhteistyötä.
Jotta Suomi voi menestyä, meidän pitää osata menestyä oikeilla aloilla. Yhteiskunnan pitää suunnata voimavaroja sinne, mihin yritykset eivät niitä riittävästi suuntaa.
Menestystä voidaan luoda yhdessä keskustelemalla ja suunnittelemalla. Siksi valtiovalta voi ottaa johtavan roolin ja kutsua säännöllisesti eri toimialoja koolle. Keskusteluissa voisi käydä alojen näkymiä läpi ja suunnata yhteisiä voimavaroja, esimerkiksi yritystukia, sinne, missä niistä koetaan olevan enemmän hyötyä.
Voittajien valitseminen ei ole valtiovallan tehtävä, mutta valtiovallan tulee auttaa voittajia syntymään ja pääsemään yhä parempiin tuloksiin. Siihen tarvitaan uutta, kokoavaa ajattelua. Siihen tarvitaan pitkäjänteinen elinkeinopoliittinen näkemys ja ohjelma. Tulevalla hallituskaudella päättäjillä on toivottavasti sydäntä ja viisautta löytää nämä.
Petteri OksaInsinööriliiton edunvalvontajohtaja