Brittiläinen Olaf Stapledon julkaisi 1930-luvulla tieteiskirjallisuuden klassikon, josta otsikko on lainattu. Teos kuvaa ihmiskunnan historiaa ensimmäisestä sivilisaatiosta viimeiseen. Varhaisesta ilmestymisvuodestaan huolimatta teoksessa on ajankohtaisia teemoja, kuten tekoälyä.
Käynnissä olevaan työehtosopimuskierrokseen kirja liittyy perusajatuksensa kautta. Uusi, seuraava, sivilisaatio rakentuu aina edellisen pohjalle. Vaikka uusi ei välttämättä muistuta vanhaa, perusrakenteessa on paljon tuttua. Päättyvästä säilyy aina osa, eikä tuleva olisi mahdollista ilman entistä.
Sama pätee työehtosopimuksiin. Kun solmitaan uusi työehtosopimus, se on aina kokonaisuudessaan uusi sopimus. Automaattisesti vanhasta ei siirry mitään. Lähtökohtaisesti neuvottelutilanne lähtee tyhjästä, ja siinä luodaan uutta. Useimmiten on kuitenkin helppo todeta, että työehtojen perusrunko on sellaisenaan hyvä.
Osa neuvottelusta liittyy siihen, mitä vanhasta ajatellaan ja miten sitä tulkitaan. Mitä esimerkiksi on tarkoitettu sillä, kun on aikanaan viitattu johonkin lakiin työehtosopimuksessa. Onko haluttu, että sillä hetkellä voimassa oleva laki on työehtosopimuksen sisältö, vai että työehtosopimuksen sisältö on aina kulloinkin voimassa oleva laki. Tästä ei välttämättä olla samaa mieltä työnantajan kanssa.
Työnantaja haluaa kohdistaa korotukset vain valituille.
Sopimuksiin sisältyy aina vähintään yksi muuttuva osa. Se on palkkaratkaisu. Sopimuskorotusten suuruus vaihtelee luonnollisesti tilanteen mukaan. Siihen vaikuttavat muun muassa taloustilanne, kansainvälinen kilpailukyky, ostovoima ja suhdanne-ennusteet. Korotuksen määrä ei kuitenkaan johdu mistään loogisesta laskelmasta.
Osapuolet ovat mainituista tekijöistä useimmiten erimielisiä ja näkevät ne eri tavalla. Eri mieltä ollaan myös siitä, kuinka suuri osa yrityksen tuloksesta olisi kohtuullista maksaa palkkoina työn tekijöille. Kyse on siis intressien kohtaamisesta.
Muuttuvaa on myös palkankorotusten rakenne. Palkansaajille tärkeää on se, että kaikkien palkkoja kehitetään sopimuskorotuksilla. Tavoitteena on taklata vähintään inflaatio. Työnantaja taas ei halua korotuksia kaikille vaan haluaa, että ne voitaisiin yrityskohtaisesti kohdistaa vain valituille. Tässä on aito – ja ainakin osin – sovittamaton ristiriita.
Seuraaviin sopimuksiin on oleellista saada vahva kaikille tuleva sopimuskorotus. Varsinkin nykyisessä tilanteessa, jossa reaalipalkat ovat laskeneet viime vuosina rajusti. Itsestään selvää tämä ei ole. Emme vielä tiedä, kuinka iso osa uudesta sopimuksesta rakentuu vanhan päälle ja mitä tarvitaan, jotta korotukset voidaan turvata kaikille.
Ensimmäiset työehtosopimukset on tehty syystä. On tarvittu ja haluttu yhdenvertaiset työehdot kaikille ja sopimuskorotukset ostovoimaa kehittämään. Siihen samaan tarpeeseen tarvitaan myös seuraavat sopimukset. Teknologiateollisuuden ja suunnittelualan ylempien toimihenkilöiden sekä tietotekniikan palvelualan osalta sopimukset pitäisi saada aikaan marraskuun loppuun mennessä. Toivon, että siinä onnistutaan. Mutta ehtojen pitää olla kohdillaan.
Petteri Oksa
Insinööriliiton edunvalvontajohtaja
