Insinööri-lehti

Vanha vaan en väsynyt

Kyllä, arvon lukija, olet oikeassa: otsikko viittaa epäsuorasti korkeaan ikääni. Olen aikoja sitten ohittanut viime aikoina julkisuudessa paljon esillä olleen 55 vuoden rajapyykin, joka etenkin työn tekemisen ja uuden työn saamisen kannalta tuntuu olevan mahdottoman paha tolppa ohitettavaksi.

Ja tottahan tuossa on vähintään toinen puoli. Iän karttuminen ei ole isänmaamme työmarkkinoilla mikään meriitti, pikemminkin päinvastoin. Kun firmalla menee huonosti ja väkeä on pakko panna pihalle, valitettavan usein valinta osuu varttuneempaan väkeen. Ja siinä leikissä riskiryhmään kuuluvan ikäraja ei ole 55 vuotta. Liipaisimella on usein paljon nuorempikin työväki.

Ja auta armias, jos siinä leikissä otteesi työpaikkasi ovenkahvasta lipeää ja huomaat äkkiä olevasi iältäsi 50+ ja työtön työnhakija. Harvaa siinä kohtaa naurattaa, vaikka julkisen keskustelun perusteella niin voisi olettaa. Luulen, että harvalle työttömyysputkeen sukeltaminen on onni ja autuus, saati elämän tavoite, vaikka sellaistakin kuvaa meille mielellään maalataan.

Omalle ajattelulle tekee hyvää, että ystävä- ja tuttavapiiriin kuuluu monenlaista sukankuluttajaa. Se antaa niin sanotusti perspektiiviä, muokkaa maailmankuvaa.

Ystävä- ja tuttavapiiriin kuuluu monenlaista sukankuluttajaa.

Tapasin taannoin vanhan kaverini opiskeluajoilta. Maisterismies kuuluu edellä mainittuun porukkaan, takana pitkä työura, joka oli jo jokin aika sitten katkennut firman kaatumiseen.

Töitä oli tullut haettua jo pitkään, mutta ei ollut tärpännyt huolimatta kymmenistä hakemuksista. Viimeinen työhakemus oli koskenut varastomiehen paikkaa, mutta reilusti yli viisikymppinen kaverini ei ollut päässyt edes haastatteluun.

– Sinulla kun on sana halussa ja väline, mihin kirjoittaa, niin kirjoitapa joskus meistä, yli viisikymppisistä työttömistä. Erilaisista aktiivi- ynnä muista malleista huolimatta työn löytäminen ei ole helppoa, vaikka työhaluja olisi kuinka paljon. Muista se, hän virkkoi.

Tiesin miehen puhuvan totta, olevan oikeassa. Puhumme työttömyydestä, työllisyysasteesta ja työllisyyden parantamisesta aivan liikaa ilmiönä ja ongelmana unohtaen, että numeroiden takana aivan tavallisia ihmisiä iloineen ja murheineen.

Ja tämä ihmisten joukko on kirjava iästä lähtien. Siinä on nuorta väkeä ja vähän varttuneempaa, on huonosti koulutettua ja tohtoria. Varmaan halu hakea ja löytää töitä vaihtelee, mutta porukan leimaaminen työhaluttomiksi tai laiskoiksi on sekä loukkaavaa että sivistymätöntä.

Puhuimme kaverini kanssa tästäkin. Hän ei kuulu maan herkkänahkaisimpiin, mutta myönsi julkisen keskustelun työttömyydestä aika ajoin satuttavan. Vanhaksikin oli joku työn tarjoajaa moittinut, mutta se ei häntä hetkauttanut.

– Vanha voin olla, mutta onneksi en ole väsynyt, tämä ikääntyneeksi, yli 55-vuotiaaksi työttömäksi työnhakijaksi tilastoitu ystäväni naurahti.

Jari Rauhamäki
Insinööri-lehden päätoimittaja