Insinööri-lehti

Uhkaava ilmastonmuutos työpaikoilla

Olen tehnyt edunvalvontaa luottamusmiehenä ja liiton työntekijänä reilut kymmenen vuotta. Tänä aikana olen havainnut, miten työpaikkailmastonmuutos etenee työpaikoilla kiihtyvää vauhtia.

Aikanaan yt-neuvotteluja käytiin yrityksissä harvakseltaan sen mukaan miten yrityksen taloustilanne eli. Vähennykset olivat toki suuria, mutta niistä oli aikaa toipua pari kolme vuotta. Pikkuhiljaa tahti kiihtyi ensin jokavuotisiksi, ennen tilikauden päätöstä tehtäviksi vähennyksiksi, jonka jälkeen ryhdyttiin puhumaan kevät- ja syyskierroksista. Viimeisinä vuosina yt-neuvotteluista on muodostunut joihinkin yrityksiin jatkuva prosessi, jota käytetään työkaluna tuloksen optimoinnissa.

Kvartaalitulosta viilataan ylöspäin muutaman hengen yt-neuvotteluilla, jotka alkaessaan traumatisoivat koko porukan ja lisäävät jäljelle jäävän henkilöstön työkuormaa. Saattaapa tekijöiden tulospalkatkin kärsiä, kun kollegat ostetaan ulos paketeilla. Siinä on esimerkkiä nykytyönantajan sitoutumista tärkeimpään resurssiinsa – omaan henkilöstöönsä.

Reilu vuosi sitten olin vierailulla erään N-alkuisen – lukija saa arvata kumman – yrityksen tiloissa yhtiön julistettua taas yhden yt-kierroksen alkaneeksi. Minä kyselin ihmisiltä, tietävätkö he omasta kohtalostaan. Yleisin vastaus oli: ”En jaksa enää kiinnostua, kun olen turtunut neuvotteluihin.”

Tässä on johtoportaalle mietittävää. Jos henkilöstöä ei monivuotisessa yt-rumbassa kiinnosta oman työsuhteensa kohtalo, mikä mahtaa tilanne olla työtehtävien osalta noin yleisesti? Epävarmuus on maailman paras demotivaattori.

Tähän taustaan peilattuna oli hieman omituista, että EK:n Ilpo Kokkila peräänkuulutti kevään YTN Summitissa konsensushakuista, maltillista politiikkaa syksyn neuvotteluihin. Miksi ihmeessä työntekijöiden pitäisi joustaa, kun tunnit ulosmitataan vähentämällä henkilöstöä ja tulospalkat vähennettävän henkilöstön paketeilla?

Paljon on puhuttu siitä, että turvallinen työpaikka on ohittanut hyvän ansiotason työmotivaation lähteenä. Työnantajan ja työntekijän välinen sitoutuminen on vuorovaikutteista. Jos työnantaja ei pysty tarjoamaan turvallista työpaikkaa, vaan pyrkii keinolla millä hyvänsä maksimoimaan voittonsa, ryhtyy myös työntekijä maksimoimaan voittojaan, eikä sitoudu työsuhteeseensa.

Tommi Grönholm
Uuden Insinööriliiton projektipäällikkö