Kumpi ja Kampi tappeli. Kumpi voitti, totta kai, koska Kumpi on etevämpi.
Tuttu hokema ja arvuuttelu aika monen lapsuudesta. Jos paikallinen sopiminen työehdoista siirtyy jopa yksilötasolle, tätä arvuuttelua on tulevaisuudessa edessä monilla työpaikoilla. Kun sopiminen muuttuu, joku voittaa ja joku häviää, niinhän se menee.
Kumpi ja Kamppi tappeli. Kumpi voitti? Silloin arvoitukseen on lisättävä kysymysmerkkejä. Kumpi on työpaikoilla taitavampi, kumpi osaa paremmin?
Jos tarve neuvotella paikallisesti huomattavasti lisääntyy, osaamisen on lisäännyttävä samassa suhteessa. Osaamista on oltava, jotta sopiminen ylipäätään on mahdollista, ja vielä molemmilla puolilla.
Osaamista ja osaamattomuutta tulee vastaan silloin tällöin. Sitä on sekä työntekijöissä että yritysten henkilöstöhallinnossa, ketään sen erityisemmin aliarvioimatta tai korottamatta. Tähän on vain ajan myötä tultu.
Ilman työehtosopimuksia sairastaminen on usein kustannettava omasta pussista.
Kehitys kehittyy, sanotaan. Voi arvuutella, onko nykyinen tilanne nykyisen neuvottelujärjestelmän ja olemassa olevien työehtosopimusten ansiota. Joku arvo kai on silläkin, että asiat on käyty hyvin läpi, lyöty kättä päälle ja pantu nimet paperiin. Kun alan työehdot ovat selvät, ei niitä tarvitse töihin tullessa tai niitä tehdessä paljon arvailla.
Tärkeä on myös ymmärtää työehtojen määräytymisen logiikka. Vain osa työehdoista tulee suoraan työlainsäädännöstä, toinen puoli on sovittava erikseen.
Hiljan nuorten keskuudessa tehty tutkimus osoitti, että tietämättömyys työehtosopimusten merkityksestä ja työehtojen määräytymisestä on suurta. Työelämässä on paljon asioita, joita luullaan itsestään selvyyksiksi, lain kautta jokaiselle kansalaiselle taatuiksi. Luullaan, että kun menet töihin, ne lankeavat sinulle automaattisesti, vähän niin kuin illallinen yhdelle Manulle.
Jokaisen on hyvä ymmärtää, että ei meillä ole olemassa mitään ”lakisääteistä indeksikorotusta” palkkoihin. Työehtosopimusten palkkaratkaisut – eli lisäeurot ja -sentit – ovat välillä pitkien ja raskaiden neuvottelujen lopputulos, ja aina jonkinlainen kompromissi.
Vuosilomalaissa on kerrottu, kuinka lomapalkka muodostuu. Sen sijaan siellä ei ole mitään mainintaa lomarahasta. Lomarahan, alkuperäiseltä nimeltään lomaltapaluurahan, keksi Metallityöväenliitto vuonna 1971. Liittokin halusi saada työntekijät palaamaan takaisin töihin pitkän lakon jälkeen. Oli myös estettävä rautakourien joukkopako Ruotsin työmarkkinoille. Sittemmin lomaraha on levinnyt lähes kaikille aloille työehdoksi.
Ilman työehtosopimuksia sairastaminen on usein kustannettava omasta pussista. Työsopimuslain mukaan sairausajan palkkaa maksetaan vain sairastumispäivältä ja sitä seuraavalta yhdeksältä työpäivältä. Työehtosopimuksilla on sovittu palkanmaksun jatkuminen aina kolmeen kuukauteen saakka riippuen työsuhteen kestosta.
Perhevapaitakin voimme viettää osin palkallisina. Kela maksaa isyysvapaasta isyysrahaa, jota voidaan täydentää työehtosopimuksen ehdoilla, niin että osa vapaasta on palkallista. Jakson pituus vaihtelee eri sopimuksissa.
Onpa työehtosopimuksiin usein kirjattu myös suositus maksaa kertausharjoitusajalta palkkaa niin, että työntekijä saa täydet palkkaedut valtion maksaman reserviläispalkan lisäksi. Se on reserviläiselle iso juttu, ei tarvitse sotkussa suotta pihistellä.
Edellä muutamia esimerkkejä siitä, miten työehtosopimukset täydentävät laeista tulevien määräysten ehtoja. Jokainen voi itse pohtia, kuinka turhia työehtosopimukset ovat omien nykyisten ja tulevien työehtojen kannalta.
Hannu Takala
Insinööriliiton työehtoasiantuntija
