Insinööri-lehti

Työehdoista neuvotteleminen on mahdollisuuksien taidetta

Monella on kokemusta omien työehtojensa neuvottelemisesta. Niiden parantamiseen on tilanteesta riippuen paremmat tai huonommat mahdollisuudet. Työehdoista ja niiden kehittämisestä on esimerkiksi kyse, kun uudesta työpaikasta keskusteltaessa puhutaan palkasta tai vaikka autoedusta. Jos syystä tai toisesta ei ole mahdollisuutta valita, haluaako työn vai ei, omat mahdollisuudet neuvotteluun ovat huomattavan heikot.

Jos sen sijaan nykyinen työpaikka tarjoaa jo kohtuullisen palkan ja muita etuja, sinulla on paremmat mahdollisuudet neuvotella työpaikan vaihtamisesta. Hakijalla on aito vipuvarsi, jonka varassa neuvotella, kun tarvittaessa voi sanoa ei.

Moni tietää ja loppujen on varmaan helppo kuvitella, että jos vaihtoehtoa ei ole, ehdoista keskustelu on yksipuolista. Yritys päättää, mitä se haluaa tarjota.

Politiikan sanotaan olevan mahdollisuuksien taidetta. Niin on työehdoista neuvotteleminenkin. Työehtoja on huono parantaa ja kehittää, jos siihen ei ole kunnon mahdollisuuksia.

Omista henkilökohtaisista työehdoistaan voi neuvotella sitä paremmin, mitä enemmän sinulla on siihen kykyjä ja mahdollisuuksia. Sama pätee myös yhteiseen – eli kollektiiviseen – edunvalvontaan. Siitä on kyse, kun neuvotellaan ja solmitaan työehtosopimuksia. Jotta aitoja neuvottelun mahdollisuuksia olisi, kummallakin neuvotteluosapuolella pitää olla mahdollisuuksia puolustaa omaa näkemystään työehtojen kehittämisestä.

Työehtosopimuspöydässä tämä tarkoittaa viime kädessä jäsenten halua ryhtyä työtaistelutoimiin sopimusehtojen parantamiseksi. Kyse on samasta kuin henkilökohtaisessa neuvottelussa: on olemassa vaihtoehto. Jos tätä mahdollisuutta ei ole, helposti joudutaan ottamaan vastaan vain toisen osapuolen näkemys. Eikä työnantajan välttämättä tarvitse edes pohtia heille esitettyjen näkemysten järkevyyttä.

Työtaisteluvalmius eli halu ja valmius ryhtyä toimenpiteisiin on itse asiassa hassu asia. Mitä enemmän sitä on, sen epätodennäköisempää on joutua sitä käyttämään. Kun osapuolet tietävät, että toinen osapuoli pystyy tarvittaessa painostustoimiin, sujuvat neuvottelut helpommin.

Jotta työelämää voidaan kehittää ja aito neuvottelu on mahdollista, tarvitaan toimintavalmiutta. Sitä tarvitaan meiltä kaikilta, ei vain osalta porukkaa.

Olen kirjoittanut aiheesta jokin aika sitten Tampereen insinöörien INSU-lehdessä, eli joillekin teksti voi tuntua tutulta. Mutta kertaaminen kannattaa, etenkin jos asia on tärkeä. Ja tämä on.

Petteri Oksa
Insinööriliiton edunvalvontajohtaja