Trabantin tupakansytkä

Bonuksia eli kannustimia on monenlaisia. Kannustimet ovat riippuvaisia siitä, mitä niillä tavoitellaan. Joissain tapauksissa ne ovat aidosti sitouttamisen välineitä tavoiteltaessa tuottavuutta. Oikein käytettynä ne varmaan jarruttavat hyvän työvoiman siirtymistä yrityksestä toiseen.

Monet järjestelmät ovat jaettu eri kategorioihin. Perussääntö on, että mitä enemmän tienaat, sitä suurempi on tulospalkkioprosentti. Ja tässä tarkoitan henkilöstöryhmien välisiä palkkaeroja.

Mutta miksi näin on? Eikö kaikkien työtä tekevien ryhmien panos ole kuitenkin osa kokonaisuutta, tulosta, jota ei saavutettaisi yhdenkin osatekijän puuttuessa? Vähän niin kuin vanha Trabant. Ei yhtään turhaa osaa. Ei edes tupakansytytintä. Jos yhdenkin osan otit pois, ei auto toiminut.

Alimmassa kategoriassa sitoutuminen ei liene niin vahvaa kuin ylimmässä. Kymmenen prosenttia vuosipalkasta on ihan jotain muuta kuin 25 tai 40 prosenttia. Kun vielä pilkomme sen osaksi käteen jäävää tunti- tai kuukausipalkkaa, se ei kauan lämmitä.

Keskimääräisesti ansaitseva ja lisäveroprosentilla palkkiosta verot maksava insinööri saa alle 200 euroa kuussa lisää käteen. Ylimmässä kategoriassa palkkiosta voi helpostikin tulla tuhannen euron lisätienesti kuukausipalkkaan. Näyttää pahalta.

Jos halutaan kannustaa ja sitouttaa, yritysjohtajilla on nyt paikka näyttää kaikkien kuuluvan tuohon Trabantin koneistoon ja sitouttaa henkilöstöryhmät tavoittelemaan yhteistä tulosta yhdessä ja aidosti. Valtionvarainministerikin kehotti yritysjohtajia palkkamalttiin. Toivottavasti mahdollista maltillisuutta ei kompensoida tulospalkkauksella.

Liikennevakuutuksen bonus ja vakuutusyhtiöiden tulospalkkaus tuntuvat olevan kytköksissä toisiinsa. Ajoin kesällä pienen peräänajokolarin. Syyllisyyttä tuntien tunnustin ja marssimme vakuutusyhtiööni. Onneksi olin valinnut yhtiön, jolla on vielä toimisto, joten saimme asian pois päiväjärjestyksestä melko vaivattomasti.

Ankaran kuulustelun jälkeen minulle lueteltiin kolarin taloudelliset vaikutukset, kun bonukset laskevat. Kymmenelle vuodelle jaettuna vaikutus oli noin 1 000 euroa, satanen per vuosi. Hyväksyin sen, koska ajattelin Fusionin takakontin kannen ja puskurin maksavan ainakin tuplaten.

Nielin karvaan tappion ja olin jo henkisesti toipunut, kun muutaman viikon kuluttua sain vakuutusyhtiöstä kirjeen. Siinä kerrottiin vastapuolen Fusionin korjaukseen uhratun jo 5 020 euroa. Summa tuntui auton tietäen suurelta, mutta vakuutusmatematiikka lienee erilaista kuin keskikoulun algebra.

Vakuutusyhtiön sain huikean tarjouksen, todellisen kädenojennuksen. Jos maksaisin tuon rapiat viisi tonnia heti, säilyttäisin bonukseni ja säästäisin tonnin. Vai häviäisinkö sittenkin neljä?

Mietin, kuka nyt oli saamassa bonusta, oliko joku sytyttämässä havannalaista sikaria Trabantin tupakansytyttimellä.