Tulevaisuuden teknologioita, ilmastonmuutosta ja innovaatioita yhdistää melko laaja konsensus niiden tärkeydestä yhteiskunnallemme, elintasomme jonkinlaiselle ylläpidolle ja taloudellemme. Yhtä lailla niitä yhdistää haaste löytää konkreettisia toimia viedä eteenpäin ja toteuttaa näitä.
Taatusti en ole ainoa yhteiskunnallista keskustelua seuraava ihminen, jota turhauttaa puheiden ja tekojen välinen ristiriita. Asioista kyllä puhutaan kyllästymiseen saakka, mutta tekoja on puheisiin nähden vähänlaisesti.
Suomessa on tyypillisesti arvostettu osaamista, sivistykseen perustuvaa edistyksellisyyttä ja kykyä muuttaa toimintaamme yhteiskuntana tieteen ja oman tutkimustietomme viitoittamaan suuntaan. Viime vuosikymmeninä olemme talouskriisien ja epävarmuuden keskellä kuitenkin tulleet toiminnan suhteen epävarmoiksi.
Pitää tarkastella myös toimien tekemättä jättämisen kustannuksia.
Asioita, joiden tärkeydestä meillä on laaja yhteisymmärrys, on jäänyt tekemättä, koska niille ei juuri nyt löydy resursseja tai koska päätökset eivät ole helppoja. Tarvitsisimme yhteiskunnalliseen päätöksentekoon lisää rohkeutta jatkaa niitä harppauksia, jotka ovat tehneet yhteiskunnastamme monien tutkimusten mukaan yhden maailman parhaista.
Asetamme kyllä tavoitteita tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan rahoitukselle, mutta tuki toteutukselle puuttuu. Samoin on koulutuksen laita: Toivomme koulutusjärjestelmämme tuottavan lisää vähintään entisentasoisia korkeakoulutettuja, mutta samaan hengenvetoon leikkaamme merkittävästi koulutusjärjestelmän rahoitusta.
Yhtälö ei vaan toimi. Meidän pitää vihdoin ymmärtää, että näihin asioihin panostaminen on elinehto suomalaiselle taloudelle, teollisuudelle ja hyvinvointiyhteiskunnalle.
Ikävä kyllä samaan kastiin ovat vähitellen päätyneet myös suomalaiset ilmastotoimet. Jotta selviämme kunnialla ilmastonmuutoksen vaikutuksista, saavutamme oleelliset tavoitteet ja samalla hyödymme alan osaamisestamme, tarvitsemme edellä mainittuja asioita. Avainsanoja ovat innovaatiot, osaaminen, resurssit ja rohkeus. Ilman niitä asioita ei kyetä viemään käytäntöön.
Sen sijaan, että tarkastelemme toimien toivottavaa kustannusneutraaliuutta vuosittain valtion budjetissa, meidän tulee tarkastella niiden kustannusvaikutuksia pidemmällä aikavälillä sekä niiden tekemättä jättämisen tai viivästymisen aiheuttamia kustannuksia.
On selvää, että ollaksemme myös jatkossa kansainvälisesti askeleen edellä, meidän täytyy panostaa tulevaisuuteemme. Suomalainen tiede on pitkään antanut tienviittoja, joita seuraamalla tekniikan osaamisemme ja kehityksemme on synnyttänyt uutta, tehnyt muutokset mahdolliseksi. On vain taas kerran laitettava toimeksi.
Miihkali Härkönen
Insinööriliiton erityisasiantuntija
