Työnantajajärjestö Teknologiateollisuus ry laittoi työmarkkinoita eilen uuteen järjestykseen kertomalla työmarkkinatoimintansa hajauttamisesta. Työmarkkinoille syntyy uusi yhdistys, Teknologiateollisuuden työnantajat ry, joka ryhtyy tekemään valtakunnallisia sopimuksia. Vanha Teknologiateollisuus ry jää sekin henkiin. Sen kontolle jää jäsenyritysten tukeminen yrityskohtaisten sopimusten teossa.
Muutos on Insinööriliitolle merkittävä, sillä yksityisen sektorin neuvottelujärjestömme YTN on Teknologiateollisuus ry:n suurin sopijakumppani. Suuri joukko liiton jäseniä on ja on ollut solmittujen työehtosopimusten piirissä: liitolle ei ole yhdentekevää, mitä heidän työehtojensa sopimisen ympärillä tapahtuu.
Teknologiateollisuuden ilmoituksessa on annos propagandaa. Siihen sisältyy myös näytelmää ja näyttelyä asiaankuuluvine vuorosanoineen. Jostain syystä se tärkein kysymys, mitä jatkossa tapahtuu yleissitovuudelle, ei mahtunut rakkaan yhteistyökumppanimme yksipuolisesti kirjoittamaan käsikirjoitukseen.
Yleissitovuus on hieno innovaatio.
Jatkossahan yritykset eivät voi vapaasti valita valtakunnallisen sopimuksen ja yrityskohtaisen välillä, jos tuleva, uuden TT:n sopima valtakunnallinen sopimus on yleissitova. Yleissitovuuden noudattaminen pysyy voimassa edelleen; jos alalla on yleissitova sopimus, sitä tulee noudattaa, kuuluu työnantajaliittoon tai ei.
Työmarkkinatoiminnan pilkkominen kahtia tuo kuvioon oman mausteensa. Uuden TT:n tehtävä on solmia valtakunnallisia sopimuksia, joten jos yritys on sen jäsen, se ei voi solmia liiton tai neuvottelujärjestön kanssa yrityskohtaista, normisitovaa työehtosopimusta.
Aika näyttää, miten teknologiateollisuuden yritykset järjestäytyvät ja millaiseksi sopiminen muotoutuu. Mutta mitä enemmän ja mitä pitempään eilistä uutista on makustellut, sitä vahvempi on tunne, että työnantajapuolen lopullinen, sanomatta jäänyt tavoite on päästä eroon työehtosopimusten yleissitovuudesta.
Jos näin on, teknologiateollisuuden työnantajat ovat tekemässä virheen. Yleissitovuus on itse asiassa hieno innovaatio. Kaikkia koskevat samat työelämän ehdot ovat suomalainen kilpailukykytekijä. Työntekijä voi luottaa siihen, että vähimmäisehdot ovat samat, yritys puolestaan siihen, että työehdoilla ei käydä epätervettä kilpailua.
Olisi luullut, että keskellä koronakriisiä kukaan ei halua sopimiseen lisää vaikeutta, suurempaa kulmakerrointa. Vakaan ja yhtäläisen toimintaympäristön sijaan yrityksiä maanitellaan uuteen ja epäselvään tulevaisuuteen, epävarmuus ja kenties myös epävakaus kasvavat.
Valtakunnallisissa työehtosopimuksissa on nimittäin hyvät puolensa. Niiden takana on muun muassa työrauha. Työehtojen paikallinen sopiminen tuo mukanaan potentiaaliset paikalliset ongelmat ja riitakohdat.
Minusta sopiminen on aina parempi kuin riitely. Se on syy, miksi liputan liiton tai neuvottelujärjestön neuvottelemien sopimusten, mieluummin vielä valtakunnallisten, puolesta. Mutta yksin sitä ei voi tehdä, siinä pitää olla vastapuoli, kumppani.
Uskon edelleen siihen, että sopimisella on tulevaisuudessakin paikkansa, sopiminen voittaa riitelyn ja järjestäytymisen arvo kasvaa.
Petteri Oksa
Insinööriliiton edunvalvontajohtaja
