Joskus tuntuu siltä, että työssäni joudun heittelemään kiviä lasikaapissa. Ammattiyhdistysten jäsenmaksujen verovähennysoikeus on sellainen.
Asiasta näin sisältäpäin kirjoittavaa on helppo äkkiä osoittaa sormella ja sanoa, että omasta asiastaan kirjoittaa. Ja kuitata asia sillä, että kirjoittaja puolustaa olemassa olevaa eikä mitenkään objektiivisesti käsittele asiaa.
Yritän kuitenkin. Nykyisin työmarkkinajärjestöjen ja työttömyyskassojen jäsenmaksut katsotaan tulonhankkimiskuluiksi ja ovat siksi vähennyskelpoisia.
Yrityksille taas niiden toimialaan liittyvien järjestöjen jäsenmaksut ovat vähennyskelpoisia, myös Suomen Yrittäjien ja sen paikallisjärjestöjen jäsenmaksut. Yrittäjän työttömyyskassan jäsenmaksu on vähennyskelpoinen henkilökohtaisessa verotuksessa.
Hyvä on myös huomata, että työmarkkinajärjestön jäsenmaksu on ns. luonnollinen vähennys. Sitä ei siis suoraan vähennetä veroista, vaan maksettu summa vähennetään ansiotulosta, josta vero maksetaan. Koko summaa ei siis kuitata verotuksessa.
Jos jotain muutetaan, pitää muuttaa koko järjestelmää.
Julkisesti on esitetty, että nimenomaan palkansaajien mahdollisuudesta vähentää työmarkkinajärjestön jäsenmaksu pitäisi luopua. Tätä on perusteltu fiskaalisilla syillä, eli että tämä lisäisi valtion verotuloja 220 miljoonaa euroa. Edelleen on perusteltu, että on epäselvää, ovatko jäsenmaksut tulonhankkimiseen liittyviä kuluja.
Jos ajatellaan työmarkkinajärjestöjen tehtäviä, niin minusta on loogista todeta, että ne liittyvät tulonhankkimiseen. Liitot pyrkivät lisäämään jäsentensä ansioita neuvottelemalla palkankorotuksista. Liitot pyrkivät neuvottelemaan kohtuulliset työsuhteiden ehdot, mikä mahdollistaa työskentelyn eli liittyy tulonmuodostukseen.
Liitot tarjoavat neuvontaa työsuhdeasioissa ja työelämän riitatilanteissa. Liitot tarjoavat koulutusta ura- ja ammatillisissa asioissa. Nämäkin liittyvät tulonmuodostukseen.
Väite siitä, että jäsenmaksun suhde tulonmuodostukseen on epäselvä, ei kestä kriittistä tarkastelua. Jos verotusta siltä osin halutaan muuttaa, pitää viedä mahdollisuus vähentää monia muita, esimerkiksi koulutukseen liittyviä kuluja. Se ei taas kuulostaa kovin toimivalta.
On selvää, että vähennyksen poistaminen lisäisi verotuloja. Yhtä selvää on, että niin lisäisi myös yritysten jäsenmaksujen vähennysmahdollisuuksien poistaminen. Minusta on myös selvää, että palkansaajilla on ostovoiman ja siksi talouden pyörimisen kanssa enemmän huolta kuin yrityksillä.
Olen aina ajatellut, että tulonmuodostuksen lisäksi näissä vähennyksissä on kyse siitä, että yhteiskunta hankkii ostopalveluna työelämän sääntelyä. Sitä pidän hyvänä asiana: Ne päättävät, joita asia koskee.
Sopimuksia on helpompi ja sujuvampi neuvotella osapuolten välillä kuin tehdä asiat lainsäädännöllä ja sotkea mukaan myös erilaisia ideologisia intohimoja. Jos siis jotain muutetaan, pitää muuttaa koko järjestelmää palkansaajien ja yritysten osalta. Käytännössä tämä tarkoittaa luopumista yhdestä yhteiskunnallisesta vahvuudestamme.
Siksi täällä lasikaapissa tuntuukin siltä, että esitetyt syyt muutokselle ovat jotain muuta kuin mistä nyt puhutaan. Ehkä joku vielä 2020-luvulla pitää ammattijärjestöjä jotenkin pahoina tai vaarallisina. En oikein jaksaisi moista uskoa, mutta tämäkin tulee väkisin mieleen.
Petteri Oksa
Insinööriliiton edunvalvontajohtaja
