Insinööri-lehti

Suomi on teollistettava uudelleen

Jokainen meistä tietää, että valintojen tekeminen voi joskus olla vaikeaa. Tiedämme myös, että jos haluamme saavuttaa jotain, noita valintoja on vain tehtävä. Suomen teollistamispolitiikassa on yksinkertaistaen juuri tästä kyse. Meidän on tehtävä valintoja siitä, millä teollisuudenaloilla uskomme Suomen menestyvän ja miten me niitä haluamme tukea.

Suomi pitää teollistaa uudelleen. Kuka nauraa siellä takarivissä, nyt hiljaa, tämä on vakavaa asiaa! Totta puhuen monessa aiheuttaa epäuskoisuutta, kun sanotaan, että tulevaisuudessakin teollisuus on Suomen talouden perusta. Tässä pätee kuitenkin vähän sama kuin osakerahastojen mainoksissa. Mennyt kehitys ei ole tae tulevasta.

Tuleva kehitys on omissa käsissämme. Tekemällä oikeita valintoja ja tukemalla niitä, voimme saada aikaan uutta teollista toimintaa, työtä ja kasvua. Työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi toukokuussa ”Teollisuus osana elinvoimaista elinkeinorakennetta” -toimintaohjelman. Se liikkuu melko yleisellä tasolla, mutta sisältää aineksia, joista voi lähteä rakentamaan tulevaa.

Raportti päätyy siihen, että Suomen painopistealoja voivat olla cleantech, bio- ja luonnonvara-ala sekä digitalisaatio ja uudet tuotantoteknologiat. Tämä kuulostaa järkevältä. Noita kaikkia yhdistää se, että ne eivät ole tiukkarajaisia toimialoja, vaan toimintatapoja. Niiden varaan on mahdollista rakentaa uutta teollisuutta.

Globalisaation aikakausi jättää vielä kansalliselle politiikalle tilaa. Vain me voimme huolehtia koulutuksestamme, innovaatiopolitiikastamme ja kilpailukyvystämme. Noin esimerkiksi. Vaikka jotkut päätökset karkaavat kauaksi, turhaa höperehtimistä on väittää, että emme voi vaikuttaa mihinkään.

Kasvua ja työllisyyttä ei ehkä rakenneta kirjoittamalla ohjelmia. Ohjelmatyöllä voidaan kuitenkin laskea perusta kasvun ja työllisyyden paranemiselle. Suomen teollisuuden tulevaisuus tarvitsee päätöksiä. Noille päätöksille tarvitaan kestäviä perusteita. Perusteet ja toimenpidekartta eteenpäin saadaan kunnollisella teollisuuspoliittisella ohjelmalla.

Viimeistään ensi vuoden eduskuntavaaleissa tarvitaan keskustelua sekä teollisuuden tulevaisuudesta Suomessa että siitä ohjelmasta, jotta sillä on tulevaisuus. En kuitenkaan pane pahakseni, jos jo nyt aloitettaisiin tehdyn työn pohjalta valmistelutyö.

Tämä ei ole valintakysymys vaan pakon sanelema juttu; Suomi tarvitsee teollisuuspoliittisen ohjelman.

Petteri Oksa
Insinööriliiton elinkeinopoliittinen asiamies