Insinööri-lehti

Sopiminen voi olla kaunis sana

Sopiminen kuulostaa aina hyvältä. Kuulostaa ainakin paremmalta kuin riitely – tai pakko. Tätä olemme palkansaajaliikkeessä toistelleet, että Suomi nousee sopimalla. Hallituksen osittain peräännyttyä työmarkkinoiden mestaroinnista paikallista sopimista koskevalla lailla voi olettaa asian olevan kunnossa ja tien auki kohden sopua.

Vaikka jätetään pois muut ongelmalliset asiat kuten ”kilpailukykyhyppy”, työsopimuslain heikennykset ja palkkamalli, niin maaliviivaa ei vielä ole ylitetty. Eikä se välttämättä edes häämötä. Jotta sopiminen olisi kaunis sana, pitää sen olla reilua.

Kun sovimme jotain, sopijoiden tulee olla keskenään tasavertaisia. Palkansaajan ja työantajan välisessä suhteessa ei kovinkaan selvästi näin ole. Osapuolet ovat helposti osaamisessa ja tiedollisesti eri tasolla. Useissa tapauksissa työsuhteen päättäminen on huomattavista helpompaa toiselle osapuolelle, mikä riittää luomaan epätasa-arvoa neuvotteluun.

Tarvitaan siis keinoja, joilla neuvotteluasemaa voidaan tasoittaa, jottei sopimisesta tule sanelua. Tämä voidaan toteuttaa niin, että sopiminen tapahtuu vain henkilöstön valitsemien edustajien kanssa. Tai vähintään niin, että henkilöstön edustaja tai muu asiantuntija on paikalla, kun sopimusta solmitaan.

Hallituksen tahto on levittää paikallinen sopiminen myös niihin yrityksiin, jotka ovat järjestäytymättömiä. Tämä on monessakin mielessä ongelmallista. Näissäkin yrityksissä pitää taata, että neuvottelut voidaan käydä samalla tavalla ja samoin ehdoin kuin työantajaliittoon kuuluvissa yrityksissä. Neuvottelumenettelyn ja mahdollisten riitojen ratkaisun pitää olla läpinäkyvää ja tapahtua samoin säännöin.

Sopimisen ala pitää myös tarkkaan olla tiedossa, jotta vältytään turhilta riidoilta. Pitää tietää, mistä voi sopia.

Vahvempi paikallinen sopimisen edellytyksenä ovat myös vahvemmat oikeudet henkilöstön edustajille. Tiedonsaannin tulee olla turvattua ja kattavaa, irtisanomissuojaa tulee vahvistaa, koulutuksen kunnossa ja määrät riittävällä tasolla.

Jos puhutaan talkoohengestä ja yhdessä tekemisestä, niin sen luulisi tarkoittavan myös sitä, että palkansaajat ovat mukana päättämässä yrityksen asioista eli että henkilöedustus on yrityksen hallinnossa kunnossa.

Silloin kun sopiminen ei ole sanelua, on se kaunis sana.

Petteri Oksa
Insinööriliiton neuvottelujohtaja