Sanotaan asiat suoraan, ei kierrellä

Korkeakoulutuksen julkista rahoitusta on leikattu koko tämän vuosikymmenen ajan. Ammattikorkeakoulut ovat saaneet ”osansa” alusta alkaen ja viimeisten parin vuoden aikana yliopistotkin ovat saaneet maistaa samaa lääkettä. Eurot siis vähenevät ja kilpailu niistä kiristyy.

Samaan aikaan elinkeinoelämä on ylläpitänyt julkista keskustelua korkeakoulutettujen ja samalla kouluttajien eli oppilaitosten tarpeettoman suuresta määrästä esittäen muun muassa yliopistojen määrän reilua leikkausta. Tässä on ollut riittävästi sytykkeitä erilaisiin toimenpiteisiin, joilla korkeakoulut ovat yrittäneet turvata olemassaolonsa.

Viimeisin muotivillitys tuntuu olevan yliopistojen kasvava halu ostaa jopa lainarahalla lähiseudulla majaansa pitävän ammattikorkeakoulun osakkeita. Tällaisia hankkeita on ollut muun muassa Lapissa, Lappeenrannassa ja Tampereella. Lukuisia muitakin selvityshankkeita on vireillä, mutta esitykset puuttuvat.

Maan hallitus linjasi toimikautensa alussa, että duaalimallinen korkeakoulujärjestelmä säilytetään. Samalla todettiin, että yhteistyön esteitä poistetaan, ja hyvä niin. Nykyinen lainsäädäntö, jossa yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla on omat lakinsa, sallii varsin pitkälle hyvän yhteistyön tekemisen korkeakoulujen kesken myös sektorirajat ylittäen. Siksi käynnistynyt kehitys tuntuu kovin omituiselta, kun seuraa, miten eri hankkeet yrittävät perustella osakeostoja koulutuspoliittisin perustein.

Ulkopuolisen silmin asiat näyttävät toisenlaisilta. Esimerkiksi Lapin yliopiston hankkeen selvitysmiesraportin mukaan osakekaupat puretaan, jos Lapin yliopiston itsenäisyys katoaa vaikka Oulun yliopiston kanssa tapahtuvan fuusion kautta.

Lappeenrannassa yliopisto ja ammattikorkeakoulu ovat jo pitkään olleet samalla kampuksella ja tehneet tiivistä yhteistyötä keskenään. Mitä lisäarvoa syntyy siitä, että Lappeenrannan kaupunki lahjoittaa ammattikorkeakoulun osakkeet yliopistolle. Tai mitä Tampereen kaupunki hyötyy siitä, että se mahdollisesti lahjoittaa kymmenien miljoonien eurojen arvoiset osakkeet perustettavalle säätiöyliopistolle?

Voiko vastauksena olla aluepolitiikka? En sano tätä siksi, että aluepolitiikassa on jotain väärää tai pahaa. On luonnollista, että Lapissa kannetaan huolta omasta yliopistosta, joka fuusion jälkeen voisi hävitä maailman kartalta varsin nopeasti.

Yhtä lailla on selvää, että Etelä-Karjala haluaa turvata oman yliopistonsa, koska pienenä se voi muuten olla äkkiä ”lahtilistalla”, jos maahamme halutaan vain elinkeinoelämän toivomat kuusi tai seitsemän yliopistoa. Tamperelaisille on ihan itsestään selvää, että Pirkanmaalle pitää luoda kooltaan Helsingin yliopiston kokoinen kilpailija.

Kaikille hankkeille on hyvät perusteet, mutta miksi niitä ei sanota ääneen, vaan hankkeille haetaan hyväksyntää koulutuspoliittisin perustein, joiden uskottavuus on vähän niin ja näin. Ammatillisen korkeakoulutuksen riskeeraaminen ja ammattikorkeakoulujen alasajo on joka tapauksessa liian suuri uhraus yksittäisten alueiden etujen säilyttämiseksi.