Eduskunta saa syksyllä käsiteltäväkseen lakiesityksen, jolla halutaan madaltaa henkilöperusteista irtisanomiskynnystä. Perusteluna esitykselle on työllisyys. Ajatellaan, että rekrytoinnin riski on pienempi, kun mahdollisesta väärästä valinnasta pääsee helpommin eroon.
Ajatus on tavallaan ymmärrettävä. Irtisanominen on viheliäistä hommaa. Se ei ole mukavaa irtisanojasta ja taatusti vielä vähemmän irtisanottavasta. Pois lukien sellaiset tilanteet, joissa asia hoidetaan yhteisymmärryksessä, mutta silloin ei lopulta irtisanotakaan.
Lausunnolla olleen lakiluonnoksen mukaan: ”Irtisanomissuojan heikentämisen työllisyysvaikutusta ei olemassa olevan tutkimustiedon perusteella voida luotettavasti arvioida, koska tutkimusnäyttö ei ole selvää. Luultavasti vaikutukset ovat suuruusluokaltaan maltillisen pieniä.”
Eli tutkimusnäyttöä asiasta ei ole, ainakaan luotettavassa määrin. Silti voi tietysti vapaasti päättää uskoa siihen, että irtisanomisen helpottaminen lisää työllisyyttä. Mutta silloin avainsana on ”uskoa”, ei ”tietää”.
Työsuhteiden epävarmuuden kasvu vähentää tuottavuutta.
Totta myös on, että työsuhteiden epävarmuuden vaikutuksesta työn tekemiseen esimerkiksi tuottavuuden laskun kautta on melko vähän tutkimusnäyttöä. Jotakin näyttöä kuitenkin löytyy Akava Worksin työhyvinvoinnin vaikutuksia käsitelleessä selvityksessä ja Turun yliopiston työsuhteiden epävarmuutta käsitelleessä tutkimuksessa. Nämä tukivat sitä, että työsuhteiden epävarmuuden kasvu vähentää tuottavuutta.
Tutkimustieto ei siis anna vastausta siihen, pitääkö irtisanomiskynnystä henkilöperusteisesti laskea. Näin ollen pitää arvioida sitä, haluaako uskoa epävarmuuden lisäämisen olevan myönteinen vai kielteinen asia.
Toinen näkökulma on kansainvälinen vertailu. Suomen henkilöperusteinen irtisanomissuoja on eurooppalaista keskitasoa. Kollektiivinen irtisanominen taas on meillä merkittävästi helpompaa kuin eurooppalaisessa vertailussa. Jos siis pitää irtisanomisen helppoutta työllisyys- ja kilpailukykytekijänä, kansainväliset vertailut eivät tue tarvetta laskea irtisanomiskynnystä.
Varmaa on, että lakia muuttamalla oikeudellinen epävarmuus siitä, koska henkilöperusteisesti ihmisen voi laillisesti irtisanoa, kasvaa. Ainakin hetkellisesti, sillä lyhyellä aikavälillä riidat todennäköisesti lisääntyvät, kun haetaan uutta oikeuskäytäntöä siitä, mikä lakimuutoksen jälkeen on laillista ja mikä ei. Lisääntyvät riidat eivät tunnu suomalaisen työelämän tai kilpailukyvyn edulta.
On siis vaikea löytää puoltavia seikkoja henkilöperusteisen irtisanomisen helpottamiselle. Lisääntyvä epävarmuus puolestaan puoltaa esityksen hylkäämistä. Pistääkin mietittämään, onko asiassa kyse vain vahvasta uskosta oman toimenpiteen vaikuttavuuteen vai jostain julkilausumattomasta asiasta.
Petteri Oksa
Insinööriliiton edunvalvontajohtaja
