Kaupungille ilmestyy pian toinen toistaan ihmeellisempiä taideteoksia karkottamaan kaamosta. Helsingin Lux-valofestivaalin ja Linnanmäen valokarnevaalien kaltaiset tapahtumat houkuttelevat ulkoilemaan ja piristävät mieltä. Samalla ne lisäävät kuitenkin ennestään hankalaa ongelmaa: valosaastetta.
Talvella kaupungissa näyttää kuin eläisi hornan kattilassa. Usein matalalla roikkuva pilvipeite heijastaa katuvalojen säteet takaisin maanpintaan, mistä syntyy kelmeä hehku. Se on hukattua, väärään paikkaan heijastettua valoa.
Valaistus on äärimmäisen hankala mitoittaa ja kohdistaa. Mitä enemmän valoa, sen paremmin näkee. Mutta mitä enemmän jokin alue on valaistu, sitä pimeämmäksi ympäristö muuttuu. Huonossa tapauksessa valot häikäisevät eivätkä valaise.
Viimeksi Rovaniemellä käydessäni ihmettelin lasi-iglujen lähistöllä olevia piha- ja katuvaloja. Ne tuovat alueelle sitä, mitä paikalle saapuvat matkustajat ovat lähteneet kotoaan karkuun. Yön kattoikkunan alla ostavat ne, jotka haluavat tulla ihailemaan polaariyötä ja revontulia. Katuja heillä riittää omassa maassaan.
Toivottavasti valoisuutta lisätään vähemmillä lumeneilla.
Retkeilen ja lenkkeilen toisinaan hämärällä, useimmiten Viikin rannoilla. Lumipeite helpottaa erottamaan maan puista. Äärinäkö toimii hämärässä tarkan näön aluetta paremmin. Vasta kun silmät eivät erota enää mitään, on aika turvautua lamppuun. Sytytän mieluiten punaisen valon, joka ei heikennä hämäränäköä.
Luonto kärsii keinovalosta. Monet hyönteis- ja eläinlajit, kuten kilpikonnat, tarvitsevat pimeyttä selviytyäkseen. Munasta rannalla kuoriutuvat poikaset suunnistavat pimeydessä kohti valoa olettaen erottavansa meren aavan, vaikka voimakkain hehku saattaa kantautua maalta.
Ihmisen terveys kärsii liikavalaistuksesta. Se häiritsee vuorokausirytmiä, aiheuttaa unettomuutta ja altistaa pahimmillaan sairauksille, kuten masennukselle. Seuraukset voivat olla myös välittömiä: julkisuudessa puitiin pitkään Helsingin Mannerheimintien ja Runeberginkadun kulmassa ollutta valomainosta, joka särki ohikulkijoiden silmiä.
Ilmaston ja energian käytön tehokkuuden kannalta on kömpelöä ratkaista häiriövaloa sillä, että kaupunkilainen joutuu suojaamaan kotinsa pimennysverhoilla.
Toki on monia ratkaisuja, kuten aikakatkaisimia ja liiketunnistimia. Valaisimien ja varjostimien muotoilulla ja suuntaamisella häiriövalon määrää voidaan vähentää.
Tähän asti tekninen kehitys on painottunut siihen, että watilla sähköä saadaan enemmän lumeneita. Toivottavasti tulevaisuudessa valoisuuden kokemusta saadaan lisättyä entistä vähemmillä lumeneilla. Valaistusta voisi himmentää esimerkiksi silloin, kun maanpinta hohtaa valkoisena. Onneksi ymmärrys on kasvanut ja kaupunki on selvittänyt häiriövalon vähentämisen keinoja.
Kemiönsaarella on keksitty aivan omanlaisensa tapa suojella pimeää: loppiaiseen asti auki oleva Mörkö-pimeysfestivaali tuo luontoon valaisemattomia taideteoksia, jotka verhoutuvat yön tummaan taustaan.
Janne Luotola
Insinööriliiton tiedottaja
