Se ostos minua hirvitti. Harkitsin pitkään ennen ostopäätöstä ja senkin jälkeen epäröin, olinko tehnyt elämäni tuhlauksen. Tilasin itselleni mittatilauspuvun, josta maksoin 1 250 euroa.
Kun sain puvun puolitoista kuukautta myöhemmin, sujautin povitaskuun pienen lapun, johon merkkasin tukkimiehen kirjanpidolla viivan aina, kun sonnustauduin vaatteeseen. Halusin selvittää, käytänkö pukua niin usein, että hankinnassa oli mieltä.
Reilut kolme vuotta myöhemmin voin sanoa, että kustannukset ovat yhä suuret jokaista käyttökertaa kohden: olen käyttänyt pukua tähän mennessä 21 kertaa, mikä tekee kertakustannuksiksi hieman vajaat 60 euroa.
Mitä kalliimpi, sitä vähemmän tulee ostettua muuta kuormittavaa.
Pandemian jäljiltä unohtunut puku palasi mieleeni, kun luin konsultti Olof Hoverfältin nettisivuista. Hän on kehittänyt visuaalisesti näyttävän mallin, jolla oman vaatekaapin kustannuksia voi tarkastella. Hän on avannut oman vaatekaappinsa sukkia ja alushousuja myöten.
Tyhjä taulukkopohja on ladattavissa kenen tahansa käyttöön. Jos joka aamu merkitsee pieruverkkarinsakin ylös, elämä alkaa pyöriä Excelin ympärillä ehkä jo liikaa, mutta ajatus on hyvä.
Samalla mekanismilla voisi saada laskelman siitä, kuinka paljon luonnonvaroja tai energiaa vaatteen hankkiminen on vaatinut tai paljonko hiilidioksidipäästöjä on syntynyt jokaista käyttökertaa ja käytettyä euroa kohti. Mitä useammin yllä, sitä pienempi suhteellinen kuormitus. Ja mitä kalliimpi, sen vähemmän tulee ostettua samalla rahalla jotakin muuta kuormittavaa.
Konmarittaja tai kaapin siivoaja voi taulukon avulla päästä eroon ylimääräisistä vaatteista ja pohtia shoppaillessaan, tarvitseeko hän uutta vaatekappaletta.
Laskentamalli on tehty kuluttajalle, mutta toivottavasti sama malli yleistyy myös yrityksissä. Se palvelisi kestävää kehitystä. Asiat tehtäisiin kerralla kunnolla. Liikevaihtoa ei tarvitse kerryttää myymällä jatkuvasti uusia tuotteita, vaan sitä voi kasvattaa huollolla ja muulla palvelulla tai vuokraamalla.
Taulukot sikseen. Heti ensimmäisen kerran, kun puin minulle tehdyn vaatteen ylleni, se tuntui mahtavalta. Kangas laskeutui kauniisti, taipui vaivattomasti ja hengitti mukavasti. Vaikka todelliset käyttökustannukset kertaa kohden tiedän vasta aikojen saatossa, voin sanoa ainakin pitäneeni vaatteesta ensi hetkestä lähtien.
Ajattomilla, klassisilla vaatekappaleilla on lisäksi yksi hyvä puoli verrattuna muotivaatteisiin. Ne eivät koskaan vanhene – ne ovat vanhoja jo uutena.
Janne Luotola
Insinööriliiton tiedottaja