Paniikkinappulat kuluvat

Jokakeväinen näytelmä: Lumet sulavat, valo lisääntyy, koirankakat paljastuvat, puoluekokoukset lähestyvät ja poliittinen pöhinä kiihtyy. Missä puolueessa on mikäkin ryhmittymä niskan päällä? Kuka ohjailee ketäkin? Kuinka käy kilpailukykysopimuksen, soten, omistajaohjauksen, kuka ratkaisee maahanmuuttokriisin ja kuka keräilee irtopisteet?

Suomessa eletään tunnelmissa, että meillä on suuri hätä. Kaikki on ratkaistava nyt, heti, muuten hukka perii. Seurauksena on tempoilua, heppoisilla perusteilla tehtyjä äkkipäätöksiä ja niiden perumisia. Paniikkinappulat alkavat jo kulua alituisesta painelusta.

Suomella on vakavia vaikeuksia ja ongelmia ratkottavanaan. Työttömyys kasvaa ja pitkittyy, ikääntyminen kasvattaa julkisen talouden taakkaa. Elinkeinorakenteemme on edelleen liian yksipuolinen ja Venäjän-kaupan tyrehtyminen iskee erityisesti Suomeen.

Kuitenkin Suomella on samaan aikaan edelleen olemassa poikkeukselliset vahvuutemme, mitä esimerkiksi Euroopan komissio maaraportissaan listasi. Oikeusvaltioperiaate on voimissaan ja korruptio lähes olematonta. Koulutusjärjestelmämme on erinomainen ja panostukset tutkimukseen ja kehitykseen ovat edustaneet perinteisesti EU:n kärkeä.

Samaan aikaan komissio kuitenkin huomauttaa Suomen TKI-investointien olevan vähenemässä muiden EU-maiden kiriessä tasoa kiinni. Koulutusjärjestelmän suorituskyky on komission mukaan korkea, mutta heikkenemässä.

Suomen menestystekijöitä ovat olleet korkea osaaminen, kattavat julkiset palvelut, toimiva infra ja vahva yhteiskunnallinen koheesio. Näistä tulee ehdottomasti pitää tulevaisuudessakin huolta. Vallitsevassa paniikkitunnelmassa vaarana on, että muutoksesta tulee itseisarvo, joka heikentää tai jopa romuttaa tähänastiset vahvuutemme.

Elämme aikaa, jolloin vakavasti otettavatkin tahot esittävät mitä villeimpiä ideoita – joita jotkut päättäjistä hulluuksissaan jopa intoutuvat toteuttamaan. Yhtenä esimerkkinä tästä voi mainita Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVAn tuottaman raportin valtion omistajaohjauksesta, jossa ilmeisesti ihan vakavissaan esitetään, että valtio voisi myydä tuottavaa ja kannattavaa omaisuuttaan 20 miljardilla ja pohtia sen jälkeen, mihin rahat jaetaan, vaikkapa soteen tai start upeille. Eläkerahastojen EMU-puskureiden purkamiseen liittyvät aloitteet kuuluvat älyttömyydessään samaan kastiin.

Villeimpien poliittisten spekulanttien ja hämmentäjien toivoisi aina välillä käyttävän aikaansa enemmän esimerkiksi kutomiseen tai kissavideoiden katsomiseen. Tässä tilanteessa tärkeintä on pitää pää kylmänä.

Harva uudistuksia vastustaa. Maailma muuttuu ympärillä, ja meidän tulee muuttua siinä mukana. Käsillä on monia historiallisia päätöksiä, jotka ansaitsevat arvoisensa huolellisen valmistelun.