Asiakaslähtöisyys on tullut jäädäkseen. Aina se ei onnistu, toisinaan taas asiakas onkin kokonaan toinen taho, kuin jonka suuri yleisö hänen luulee olevan. Jälkimmäisestä erinomaisena esimerkkinä toimii kasvukeskusten kerrostalorakentaminen – mutta sen käsittely vaatii ihan oman kirjoituksensa.
Ikään kuin johdantona tähän tarinaan voit hetken pohtia, mikä yhdistää yleisiä miesten vessoja ja Pasilan aseman ovia.
Ainakin toistaiseksi ihmisten julkista wc-käyttäytymistä ohjataan pääosin sukupuolen mukaan. Syitä lienee useampia. Epäilen, että ainakin yksi on syvä huoli siitä, miten vain miehille suotavan sosiaalisen kokemuksen kävisi, jos pisuaaririvit katoaisivat.
Korona toi näkyviin myös jalkatekniikoita.
Rivivitoset – eli viisi pyttyä rivissä – katosivat kasarmeiltakin jo vuosituhannen vaihteen paikkeilla. Olen antanut itseni ymmärtää, että henkilöiden huollosta vastaavilla kenraaleilla tuli hätä käteen sen jälkeen, kun puolustusministeriksi valittiin nainen.
Niin jäi historian havinaan varusmiesten harvinaisen seurallinen saniteettitilojen käyttö. Muutos on sittemmin harmittanut hyvin vähän ketään.
Sosiaalista kokemusta vaalivien wc-tilasuunnittelijoiden viimeinen keino on pitää huolta, että pisuaareja edes asennetaan vielä ilman väliseiniä. Miten tämä liittyi asiakaslähtöisyyteen? Siten, että asiakastyytyväisyyttä ei tarvitse mitata tapauksissa, joissa tuote täyttää välttämättömän tarpeen. Tällöin voidaan täyttää vain tilaajan toiveet: edullinen ja mahdollisimman helppo puhdistaa.
Pasilan aseman ovien suunnittelussa asiakkaan kuuntelu on onnistunut yhtä hyvin. Rautatieaseman käyttäjistä valtaosa pyrkii kulkemaan aseman halki mahdollisimman nopeasti, itseni mukaan lukien. Joskus tosin hairahdun pirtelölle.
Matkaamista hidastamaan on asennettu neljä raskasta porttia, jotka tulee ohittaa niitä työntämällä, vetämällä tai väistämällä. Korona-aika toi näkyviin myös jalkatekniikoita, kun kahvojen koskettelua halutaan vältellä.
Avausmekanismi löytyy ainoastaan invaovesta – mutta se on onneksi erittäin hidas ja lisäksi päästäkseen tuulikaapin kahdesta ovesta, on painettava ja odotettava kahdesti.
Ongelmaan on kuitenkin havahduttu, päätellen kesäaikana nähdyistä innovatiivisista ratkaisuista teljetä ovia auki isoilla roskiksilla.
Pasilan asemalta johtaa silta yli synkän Ratapihantien, Pasilan virastokeskukseen. Vuonna 1982 rakennetun aikansa arkkitehtuuria ja Itä-Pasilan henkeä hyvin kuvaavan rakennuksen sisääntuloa lähestyttäessä sensori huomioi lähestyvän matkaajan, ja ovet liukuvat syrjään kulkijan tieltä.
Jäljelle jää kysymys, miksi Pasilan aseman ovet eivät itsenäisesti aukene meille vuonna 2021?
Kalle Kiili
Insinööriliiton kenttä- ja kehityspäällikkö
