Suomalainen insinööriosaaminen on laadukasta, aivan ehdotonta maailman huippua. Silti usein on tilanteita, joissa on tarvetta tuoda osaamista myös muualta. Osaamista tuskin voi missään maassa koskaan olla liikaa.
Oikein ei kuitenkaan ole, että osaamisen sijaan ja sen puuttumisen varjolla maahan tuodaan ihmisiä polkemaan työehtoja ja samalla työskentelemään vaikeissa olosuhteissa. Valitettavasti tällaista tapahtuu, kun maahan tuodaan intialaisia erityisasiantuntijoita. Maan suurin päivälehti HS teki viikonvaihteessa aiheesta ansiokkaan artikkelin.
Valitettava tosiasia on, että melkein missä tahansa suuressa suomalaisessa firmassa on intialaisia it-konsultteja. Valitettavaa tämä on siksi, että nämä tuottavat it-palveluita huomattavasti suomalaisia kollegojaan halvemmalla. Tilanne on siis työmarkkinoiden näkökulmasta se, että maahantuotua osaamista käytetään työehtojen polkemiseen, ei ehkä niinkään osaaamisvajeen täyttämiseen.
Osaamista voi lisätä ilman hyväksikäyttöä.
Lisäksi useista näitä ulkomaisia erityisasiantuntijoita työllistävistä ulkoistamisyrityksistä on löydetty puutteita työsuhteiden asianmukaisessa hoidossa. Nämä henkilöt työskentelevät puutteellisen palkkauksen ja työsuojelun alaisina. Perustellusti voidaan osan kohdalla puhua nykyaikaisesta orjatyöstä.
Lähtökohta on selvä. Suomeen voi ja saa tulla töihin. Suomessa pitää kuitenkin tehdä ja teettää kaikki työ samoilla ehdoilla. Tämä lähtökohta ei nyt toteudu. Siitä kärsivät sekä suomalaiset asiantuntijat, että ennen kaikkea he, jotka tuodaan tänne tekemään töitä puutteellisilla ehdoilla.
Ongelmat ovat kuitenkin ratkaistavissa, ja ratkaisemisen alkuun päästään helposti. Keskeinen ongelma on se, että erityisasiantuntijan viisumiin edellytetään keskimääräistä parempaa palkkaa. Tätä on päädytty jostain syystä vertaamaan väestön keskiarvoon.
Se on virhe. Oikea vertailukohta saadaan tehtävän vaativuuden ja alakohtaisen palkkatilaston perusteella. Näin ollen it-alan erityisasiantuntijaa ei voisi tuoda maahan 3 000 euron palkalla, vaan siihen vaadittaisiin huomattavasti enemmän. Tämä muutos on helppo tehdä.
Toinen keskeinen ongelma on, että näitä asiantuntijoita tuodaan maahan työskentelemään suoraan suomalaisten yritysten palvelukseen, ulkoistusyritysten suomalaisten yksiköiden palvelukseen ja lähetettyinä työtekijöinä ulkoistamisyritysten muunmaalaisten yksiköiden palvelukseen. Rikkomukset työolosuhteissa paljastuvat ja tulevat hoidetuksi parhaiten suomalaisissa yrityksissä. Vähintään pitäisi suositella palkkausta suoraan suomalaisen yrityksen palvelukseen ja käyttää muihin vaihtoehtoihin tiukempaa valvontaa.
Työsopimusten tarkastamiseen ja valvontaan tarvitaan lisää resursseja. Jos kiinnijäämisen riski on pieni, houkutus väärinkäytöksiin kasvaa.
Oleellista on, että Suomi tarvitsee osaamista. Järjestelmä on syytä laittaa sellaiseen kuntoon, että osaamisen lisääminen on mahdollista ilman hyväksikäytön pelkoa tai mahdollisuutta. Tuodaan maahan siis osaamista, ei orjatyötä.
Petteri Oksa
Insinööriliiton edunvalvontajohtaja
