Takana on omituinen, lähes kaikkien arkeen vaikuttanut kevät ja alkukesä. Sen erikoisuuden ovat tunteneet nahoissaan myös opiskelijat.
Korkeakouluissa hypättiin suoraan syvään päätyyn, kun kaikki opetus piti käytännössä siirtää nopeasti etäyhteyksiin. Jos koronaepidemialla on hopeareunus, se on se, että kriisi pakotti viimeisetkin toimijat siirtymään digiaikaan.
Vaikuttaa siltä, että ammattikorkeakouluissa siirto tapahtui sangen mallikkaasti. Digimenetelmien käyttöä oli lisätty jo aiemmin. Tämä varmasti pehmitti muutosta, teki siitä helpomman. Myös opiskelijoilta on saatu hyvää palautetta.
Luova työ on hankalaa ruudun välityksellä.
Moni opiskeleva ystäväni on kertonut omien opintojensa edenneen keväällä normaalia rivakammin. Etänä on ollut helppo kuunnella luentoja ja tehdä etätehtäviä, kun opiskelun on pystynyt paremmin rytmittämään muuhun arkeen.
Kun monelle opiskelu on tasapainottelua opintojen, työn ja kaiken muun elämän välillä, pakkaa on välillä hankala pitää kasassa. Oman kokemukseni mukaan opiskelu on se, joka kärsii ensimmäisenä, jos ajankäytössä alkaa tulla ongelmia. Opintojen digitalisoituminen on siis varmasti ollut suureksi hyödyksi.
Asioilla on kuitenkin aina kaksi puolta. Tekemämme opiskelukyselyn mukaan joka neljäs insinööriopiskelija oli kokenut vaikeuksia etäopiskelun kanssa. Kielteisinä vaikutuksina korostui erityisesti motivaatioon ja henkiseen hyvinvointiin sekä sosiaalisten kontaktien puutteeseen liittyvät haasteet.
Motivaation ylläpitäminen etäopiskelussa on ollut monelle hankalaa. Lähes puolella opiskelijoista motivaatio ei ole pysynyt etäopintojen aikana ennallaan. Poikkeustilanne on aiheuttanut myös yli puolelle insinööriopiskelijoista stressiä.
Vaikka etäopetus on mahdollistanut monia asioita ja lisännyt joustoa, on hyvä muistaa, että korkeakoulutukseen sisältyy myös kyky kehittää ja innovoida. Opiskeluaika on ihmisten ja ajatusten törmäytystä ja omien näkemysten jatkuvaa kehittymistä.
Kaikki vähänkään luovempi on hankalampaa ruudun välityksellä. Kohtaamiset muiden ihmisten kanssa ovat paitsi hyödyllisiä opintojen kannalta, mutta myös tärkeä sosiaalinen verkosto. Jaksamista ja stressin hallintaa auttaa paljon, että voi luuhata kampuksella muiden samassa veneessä olevien kanssa.
Syksyn tilanne on vielä mysteeri. Koronan toinen aalto tulee, tai sitten ei. Monissa korkeakouluissa on varauduttu hybridimalliin: etäopetusta niiin sanottuun vanhaan normaaliin nähden enemmän, mutta myös kampuksella tapahtuvaa toimintaa.
Tämä on viisas linja. Keväästä saadut hyvät opit kannattaa säilyttää myös koronan jälkeisenä aikana. Samalla on hyvä tunnistaa tarve ja merkitys ihmisten toistensa kohtaamiselle. Sillä on merkitystä niin opintojen etenemisen ja arvosanojen, mutta myös jaksamisen ja sosiaalisten verkostojen kannalta.
Fuksiaiset etänä kuulostavat aika surulliselta konseptilta. Toivottavasti syksyllä jokainen fuksi pääsee vetämään haalarit niskaan ihan kampuksella, ei verkon välityksellä Teamsissa. Digitalisaatiolla on siis rajansa.
Katri Manninen
Insinööriliiton johtava asiantuntija
