Suunnittelin onnellisen arkielämän matemaattista kaavaa. Se varmaan vetoaisi usein matemaattisesti suuntautuneisiin bittinikkareihin ja insinööreihin. Kaavaan tuli kuitenkin liikaa muuttujia kuvaamaan erilaisia elämäntilanteita, jotta se olisi käyttökelpoinen.
Toivottavasti kukaan muukaan ei usko, että onnellisen arkielämän tavoittelu on yhtä vaikeaa kuin teoreettinen fysiikka.
Sanoin kuvattuna onnellinen arkielämä muodostuu kaavalla: sopivasti aikaa työlle, sopivasti aikaa perheelle ja sopivasti aikaa omalle elämälle. Sanat tosin sisältävät ansoja. Onni tai onnellisuus ei toki ole kaikille samanlaista. Jokainen mieltää sopivan eri tavalla; työn käsite on hyvin laaja esimerkiksi lainsäätäjän näkökulmasta. Perhe muodostuu ihan niin monesta ihmisestä ja eläimestä kuin kullekin sopii.
Laulussakin kerrotaan onnen muodostuvan monista pienistä asioista. Asiat ovat pieniä juuri siksi, ettei niitä edes huomaa silloin, kuin kaikki toimivat.
Työmatkabussini tuli ajallaan, poikani sai päiväkotipaikan, tyttäreni pääsi äidinkielen tukiopetusryhmään, mummolleni tuli ilmoitus kaihileikkausajasta. Työaikataulut pitivät, hermot eivät menneet, lapseni ei syrjäytynyt ja säästyin monelta ylimääräiseltä huoltotoimelta.
Monia onnen osasia uhkaavat tällä hetkellä isot asiat, kunta- ja valtiontalouden budjettivajeet. Julkisen talouden säästäminen ei vaikuta pelkästään suorien tukien saajien elämään. Säästäminen rapauttaa tulotasoon katsomatta työelämässä mukana olevan taustalta päiväkotipalveluja, koulujärjestelmää, julkista terveyden- ja vanhustenhuoltoa.
Kuitenkin näiden palvelujen säilyttämisestä tutkimusten mukaan on suuri, puoluerajatkin ylittävä yksimielisyys. Onko päättäjiltä todellakin kateissa näin pahasti arkielämän onnen avaimet?
Marja RiihimäkiUuden Insinööriliiton asiamies
