Aloitin kuluvalla syyskaudella harrastuksen lapseni kanssa. Otin omia vapauksia: valitsin sellaisen lajin, josta olin itsekin kiinnostunut. Toki tämä oli mielestäni myös lapselleni sopivaa tekemistä. Siis kaikille jotain, vaikka voin myöntää oman ohjailuni olleen aika voimakasta.
Reilun kuukauden harrastamisen perusteella voin varovasti sanoa, että systeemi toimii. Lapsi on osallistunut ilman isompia vastaväitteitä, viihtynyt ja nauranut, ja minullakin on ollut kivaa. Saamme aidosti yhteistä tekemistä ja mukavasti liikuntaa.
Sitä en tiedä, olisiko lapsi itse päätynyt tähän valintaan, jos hänellä olisi ollut täysin vapaat kädet. Mutta sen tiedän, että tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun lapset tulevat otetuksi mukaan asioihin, joita itse haluan tehdä. Tuskinpa viimeinenkään.
Jossain vaiheessa hiekkalaatikkohiekkaa aikani myllänneenä totesin, että elää tässä pitää itsekin. Niinpä olemme lasten kanssa kiertäneet kulttuuritapahtumia, museoita, kirjastoja, erilaisia puistoja ja ulkoilualueita sekä viettäneet merkittäviä aikoja kuunnellen musiikkia.
Tällaisessa tilanteessa ei ole kuin voittajia.
Kysymys ”mitä sinä haluat” voi olla vaikea kysyä ja mahdollisesti myös vaikea vastata. Voimakastahtoinen ihminen voi helposti jyrätä toisia alleen, oli se tarkoituksellista tai ei. Toisaalta kuitenkaan mitään ei tapahdu, ellei joku ota ohjia. Tällaisissa tilanteissa tilannetta pitää osata myös lukea herkästi, jotta omia toiveitaan ei pakkosyöttäisi kenellekään.
Kuulin joskus ajatelman, että aina ei pitäisi olettaa toisen ihmisen puolesta, mitä hän kussakin tilanteessa valitsisi. Toiselle mieluinen tehtävä tai asia ei välttämättä ole sitä jollekin muulle. Kysymällä pääsee tässäkin pitkälle olettaen, että vastausta pysähtyy myös kuuntelemaan.
Pyytäessäni erääseen projektiin apukäsiä vapaaehtoiseksi ilmoittautunut kollega sanoi heti alkuun, että hänellä on asiassa oma lehmä ojassa. Hän on tullut mukaan ammatillisesta mielenkiinnosta, ei vain ollakseen avuksi.
Tällaisessa tilanteessa ei ole kuin voittajia. Minä saan tehdä töitä asiasta innostuneen henkilön kanssa ja hän saa toivomaansa työkokemusta.
Omia lehmiä kannattaisi haalia ojaan entistä enemmän. Tärkeä ja mieluisa asia minulle voi olla avuksi jollekin muullekin. Jotta tähän tilanteeseen päästään, pitää kuitenkin pysähtyä katsomaan hetkeksi isompaa kuvaa ja asioiden yhteyksiä toisiinsa.
Lisäksi se vaatii rohkeutta sanoa omat toiveensa ääneen ja mennä kohti asioita, jotka ovat itselle tärkeitä.
Tiina Kauppila
Insinööriliiton juristi
