Insinööri-lehti

Odottavan aika on pitkä

1990-luvun suositussa sketsiohjelmasarjassa Kummelissa akvaarioharrastaja Johan Lindin unelmat saavat täyttymyksen ja haave toteutuu, kun hän saa kotiakvaarioonsa Olkiluodon edustalta Eurajoelta verkkoihin tarttuneen suklaamonnin. Vesialtaassa pyykkipoika nenässä kellivä ja saunamakkarasta innostuva kalaharvinaisuus ”Eero” jaksaa jostain syystä hymyilyttää minua edelleen.

Lindin Johanin akvaarioharrastus oli alkanut 1960-luvun lopulla. Sattumoisin samoihin aikoihin minä kävin ensimmäisen kerran Raumalla katsomassa Lukon jääkiekko-ottelua. Vaikka en muista kyseisestä HIFK-ottelusta juuri mitään, päivästä tuli minulle merkittävä. Minusta leivottiin Rauman tekojään katsomossa, isän olkapäillä, intohimoinen Lukko-fani.

Nortamonkadulta alkoi Lukon kanssa eriskummallinen, toistaiseksi yli 50 vuotta kestänyt yhteinen matka ja suhde. Pikkupojan ihastus syveni 1970-luvun satakuntalaisessa koulumaailmassa rakkaudeksi. Se oli pakko. Kun et ollut Porista etkä Raumalta vaan siltä väliltä, vaihtoehtoja oli tasan kaksi: Lukko tai Ässät.

Lukon kannattamiseen liittyy yli 50 vuoden menestyksen nälkä.

Minkä Jumala 1970-luvun Satakunnassa yhdisti, sen jääkiekko erotti: Pori ja Rauma, Ässät ja Lukko, sen tiukempaa jakolinjaa ei ollut, tai ainakin se silloin siltä tuntui. Kun vielä Ässät menestyi ja Lukko ei, vuosikymmen oli Lukon nuorelle kannattajalle raskas.

Seuraavalla vuosikymmenellä mies lähti Satakunnasta. Asuinpaikka vaihtui Turusta pääkaupunkiseudun kautta Hämeenlinnaan, mutta suhde Lukkoon säilyi. Se on kenties saanut matkan varrella aikuismaisia, jääkiekkokeskusteluissa analyyttisyyteen verhottuja piirteitä, mutta pohjalla on samaa virettä ja odotuksia kuin nuoruudessa. Lukkoa – tai mitään muutakaan joukkuetta – ei voi fanittaa puolivaloilla.

Lukon kannattamiseen on erottamattomasti liittynyt yli viisi vuosikymmentä menestyksen nälkä, mestaruuden voittaminen. Pitkä piina päättyi vihdoin viimein viime viikolla, kun Lukko voitti historiansa toisen suomenmestaruuden. Unelmat saavat siis täyttymyksen myös oikeassa elämässä, ei vain Kummelissa, tosin yli kaksi vuosikymmentä myöhemmin.

Mitä Lukon kannattaminen on minulle antanut, mitä se on opettanut? Ainakin se opettanut kärsivällisyyttä, miksi ei myös nöyryyttä. Menestyksen ja mestaruuden hetkellä on aika iloita sydämen kyllyydestä, mutta sen ei saa antaa valua ylpeyden tai kerskumisen puolelle.

Sen verran pitää kuitenkin palata 1970-luvun satakuntalaiseen nuoruuden sielunmaisemaan, että ilkikurisesti ja hyvässä hengessä huokaisee helpotuksesta ja toteaa vanhoille Ässät-kavereilleen todistamisen taakan siirtyneen vaihteeksi heidän leiriinsä.

Nimittäin ei se jäähallien katossa riippuvien mestaruusviirien määrä viime kädessä ratkaise, vaan aika, jolloin mestaruus on voitettu. Raumalla mestaruus on varsin tuore, vain viikon mittainen. Porissa on aika laittaa paremmaksi.

Jari Rauhamäki
Insinööriliiton viestintäpäällikkö