Insinööri-lehti

Normipäivät ovat erilaisia

Takavuosien suositussa televisio-ohjelmassa Kummelissa lentokapteenilla ja perämiehellä oli normipäivä. Ohjaamossa ei edellisenä iltana sattuneista syistä ollut kovinkaan hilpeä tunnelma, vaikka miehillä vielä eilen piti olla edessään edellä mainittu normipäivä.

Mutta millainen normipäivän kuuluu olla? Pitääkö normipäivän olla rasittava, itsensä tai toisen aiheuttamana. Minulle normipäivän mitta on mieluusti enintään työsopimukseen kirjattu päivän pituus. Se on useimmiten ylempien toimihenkilöiden hommissa 7,5 tuntia. Surullisen kuuluisaa kiky-lisää ei määrään ole lisätty, minkä näin neuvottelujen ollessa kesken haluan erikseen ilmoittaa.

Tuon seiska puolen pitäisi normaalisti riittää haluttuun suoritukseen. Miksi se muuten olisi työsopimukseen näin kirjattu? Voisi olettaa, että yrityksissä työvoiman tarve mitoitetaan oletetun ja olemassa olevan työmäärän suhteessa.

Tästä huolimatta ylemmät toimihenkilöt teknologiateollisuudessa ja useilla muillakin aloilla tekevät jatkuvasti viikossa keskimäärin korkeampia tuntimääriä kuin mitä heidän työsopimuksensa edellyttää. Se, että useimmiten tehdyt ekstratunnit jäävät lisäämättä kuukausipalkkaan, ei tee käytännöstä normipäivää, tai ei ainakaan saisi.

Menestyjä väitti, ettei 7,5 tunnissa saavuta mitään merkittävää.

Päivittäisen työn tasaamisessa puhutaan liukumasta ja sen rajoista. Työehtosopimuksilla on mahdollistettu rajojen sopimisesta paikallisesti niin, että ne sopivat sekä työntekijän että työnantajan tarpeisiin.

Valitettavan usein käy niin, että raja-arvo täyttyy, ja sen jälkeen tehty ylimääräinen työaika leikkautuu pois. Näin leikatut tunnit eivät välttämättä näy missään työaikakirjanpidossa. Normipäivä toteutuu kirjanpidossa mutta ei käytännössä.

Kuluvan viikon maanantaina, Suomen virallisena kansallisena kateuspäivänä eli verotietojen julkaisupäivänä eräs menestyjä väitti mediassa, ettei 7,5 tunnin työpäiviä tekevä saavuta koskaan mitään merkittävää. Väite on raju, jopa halveksittava.

Ehkä se on totta, jos ainoa merkittävä asia elämässä on ansaita 1,7 miljoonaa euroa vuodessa. Onneksi se ei ole kaikkien tavoite, normipäivät ovat meille erilaisia. Joillekin ei riitä mikään ja joillekin vähempikin tilipussi on riittävä syy lähteä aamulla töihin. Ja itse työkin voi olla merkityksellinen motiivi käydä töissä.

On kunnioitettavaa, että yrittäjät jaksavat pyörittää taloutta ja tarjota työtä. Heidän oletuksenaan voi olla menestyä ja saada tuotto panostukselleen, niin omalle työlle kuin pääomalle. Ajatusta voisi jatkaa myös siten, että normipäivästä työntekijä saa normipalkan ja kaikki se, mitä tehdään yli sovitun, on yhteistä menestystä. Reilua, vai mitä?

Merkittävänä asiana voi kokea esimerkiksi ajoissa kotiin ehtimisen. Näin voit jakaa vaikka kotityöt jonkun kanssa siitä nauttien. Tulevana talvena ehdit näin kolailla takapihalle merkittävän suuren lumikasan, jos nyt lunta vielä sataa.

Merkittävä asia on myös ansaita juuri sen verran, että voi turvata lapsilleen kodin, koulutuksen ja harrastuksen. Normityössä 7,5 tunnin päivän pitäisi siihen riittää, mutta valitettavasti kaikkien kohdalla näin ei ole.

Jokaisen täytyy pitää merkittävänä ja riittävänä myös sitä, että pystyy tekemään työsopimuksensa mukaisen työajan, koska sen on luvannut työnantajalleen. Lupaus on pidettävä.

Hannu Takala
Insinööriliiton työehtoasiantuntija