Suomalaisilla työmarkkinoilla on menossa kriisi tai ainakin murros. Enimmäkseen se on seurausta työantajajärjestöjen toimista. Milloin ne ovat lopettaneet työmarkkinatoiminnan, milloin rajoittaneet sitä tai muuten vain päättäneet jättää yhdessä sovitut mallit sikseen.
Kun ehjä on saatu rikki, ne alkavat esittää korjausehdotuksia. Ja niitä sataa solkenaan. Tilanne on kuin tarina, jossa joku tuikkaa talon tuleen ja palaa hetken päästä paikalle kertomaan, miten palo kannattaa sammuttaa.
Teknologiateollisuuden työnantajien toimitusjohtaja Jarkko Ruohoniemi korjasi viikolla vikoja blogissaan niin kutsutulla numerottomalla sopimuksella. Hänen silmissään siinsi sopimus, jossa liitot eivät sovi palkankorotuksia lainkaan työehtosopimuksissa.
Sopimus lähtisi nollana neuvottelupöydästä. Korotuksista sovittaisiin sitten paikallisesti yrityksissä. Jokainen voi itse tykökään miettiä, miten tarina tästä eteenpäin jatkuisi.
Ilman mekanismia palkoista sopiminen jää puheen asteelle.
Ruohoniemi etsii oppia Ruotsista ja vetoaa siihen, että siellä systeemi toimii mainiosti. Niin toimiikin, mutta osana työmarkkina- ja sopimusjärjestelmää, jossa on paljon muutakin. Ei ole ensimmäinen kerta, kun näissä työnantajapuolen ruotsintuliaispuheissa naapurilta napataan pieni osa isosta tuotteesta.
Ideassa on vähän sama kuin toisi länsinaapurista olutta ja ottaisi pelkän sen sisältämän veden. Vesi ei muutu olueksi, vaikka kuinka väittäisi.
On totta, että Ruotsissa on käytössä useita sopimuksia, joissa palkoista ei sovita valtakunnallisella sopimuksella, mutta niissä on kuitenkin paljon muita, työntekijän palkkaan vaikuttavia määräyksiä.
Sieltä löytyvät tarkat palkkaperiaatteet, vuosittain pidettävät henkilökohtaiset palkkakeskustelut, liittojen merkityksen suurempi tunnustaminen ja takuukorotus heille, jotka eivät saa korotusta.
Ja kyllä se numerokin niistä lopulta löytyy. Joko se tulee toisesta sopimuksesta tai edellä mainitusta takuukorotuksesta.
Ruotsin järjestelmä on muutenkin erilainen lähtien siitä, että tulkintaetuoikeus on meihin nähden käännetty. Eli Ruotsissa työntekijä on riitatilanteessa oikeassa, kunnes muuta todistetaan. Kas kun ei Etelärannan puolelta kukaan tästä mitään mainitse.
Jos haluaa puhua numerottomista sopimuksista, pitää haluta myös näitä muita asioita. Nollan nimittäin saa pyytämättäkin, sopimalla sitten enemmän. Kokemukset suomalaisilta työpaikoilta kertovat karua kieltä siitä, että ilman selkeää mekanismia palkoista sopimiseen asia jää puheiden asteelle.
Osa yrityksistä ei sovi niistä mitään tai jakavat niitä mielialojensa mukaan. Joku voi saa yksilöllisen korotuksen, osa jää ilman, henkilöstön osallistaminen on mitä sattuu. Ei hyvältä kuulosta.
Palkanmuodostuksen uudistaminen sopii, mutta ei niin, että poimii naapurin leipomasta pullasta rusinat ja ilmoittaa, että tässä se on. Jos haluaa matkia ja ottaa oppia Ruotsista, tuliaisina pitää tuoda muutakin kuin vain itselle sopiva yksityiskohta.
Yhdessä sopimalla voidaan kuitenkin luoda vaikka mitä. Ihan omaa ja uniikkiakin, jos niin halutaan ja yhdessä sovitaan.
Petteri Oksa
Insinööriliiton edunvalvontajohtaja
