Nokialainen kaivurikauppa

Rohkeus on sellainen asia, joka vaatii kasvot. On rohkeata sanoa, että minä sen tein, vaikka koko soppa olisi palanut pohjaan. Rohkeutta ei ole ostaa ikävän asian toimittamista.

Sellaista kyllä tapahtuu oikeilla hiekkalaatikoilla: ”Saat kaivaa mun kaivurilla, kun ajat ton Sami-Anteron vege”. Suurin osa leikki-ikäisistä kasvaa tällaisesta aikuisena ulos ja alkavat käyttää omia kykyjään ja ominaisuuksiaan omien tavoitteiden toteuttamiseen. Rohkeasti käyttävätkin.

Kultaisella 70-luvulla sain mopon. Tapahtui muutakin mullistavaa. Teollisuudessa hääräsi Musta Pekaksi kutsuttu johtaja. Hän saneerasi useita yrityksiä jäämättä niihin seuraamaan työnsä tuloksia tai kuuntelemaan työntekijäin kommentteja. Se oli ostettua rohkeutta, vai oliko sittenkin siirrettyä pelkoa. Pitihän sinne yrityksiin jonkun kuitenkin jäädä johtamaan ja omistamaan.

Joka tapauksessa saneeraus, tämän päivän yt-neuvottelu pikakelauksella, tehtiin kotimaisin voimin ja kotona Suomessa. Vielä osittain oli voimissaan torpparimentaliteetti ”Kaikki on ite tehty, paitti muija ja hevonen.”

Nyt, armon vuonna 2013, voidaan tehdä sama myymällä osa yrityksestä ulkomaille. Nokia näyttää tehneen saneerauksen ulkoistamisesta suoranaisen käytännön, tuoreimpana esimerkkinä intialainen TCS, sitä ennen Accenture.

Systeemi on selkeä. Ostaja kehuu kehitysnäkymiä. Työntekijät motivoidaan kehumaan muutosta. Paikallinen lehti saattaa jopa erehtyä kehumaan uuden toimijan saapumista. Hetken aikaa koko yhteisö näkee tulevaisuuden valoisampana ja turvattuna. Mutta vain hetken.

Kuuden viikon kuluttua käännetään kuppi nurin. Maailmanlaajuisesti toiminta on erilaista kuin täällä sohjoisessa pohjoisessa. Paljon virtaviivaisempaa. Niinpä täälläkin on leikattava päällekkäisiä toimintoja ja tehostettava työ samalle tasolle kuin omistajan muissa yksiköissä.

”Se on surullista, mutta joudumme irtisanomaan yli puolet teistä. Harmi, ettei edellinen omistaja ollut tätä nähnyt. Me joudumme tekemään raskaat leikkaukset.” Tämä on karu viesti uudelta omistajalta, toiselta puolelta maapalloa.

Eikö alkuperäinen omistaja muka tietäisi myydessään, että näin tulee käymään? Vai eikö vain itse uskaltanut enää tehdä leikkauksia kaikkien aiempien jälkeen? Puuttuiko osaamista vai rohkeutta?

No, Sami-Antero kuitenkin on saatu ajettua hiekkalaatikolta. Kaivuri on lainassa, mutta hiekkalaatikolla ei enää kellään ole kivaa.