Aika usein puhutaan siitä, että lait ja työehtosopimukset ja muu vastaava pakottava säännöstö jäykistää työelämän rakenteita. Halutaan enemmän paikallista sopimusta, mieluiten vielä niin, että palkasta sovitaan henkilökohtaisesti.
Paikallisen sopimisen tärkeydestä puhuvat etenkin työnantajat. Ja tähän aikaan sopii, että myös moni työuraansa aloitteleva ”uraohjus” uskoo pärjäävänsä ilman kollektiivista sopimista. Todennäköisesti joku pärjääkin, mutta onko moinen hinku itseisarvoisesti ja laajamittaisesti järkevää.
Autoilijana olen usein ihmetellyt jalankulkijoita. Tieliikennelain mukaan kuljettajan on väistettävä suojatiellä olevaa tai sille suojatielle astuvaa jalankulkijaa. Se on laki, joka on vaatimuksessaan ehdoton.
Laki on jalankulkijan turvana, mutta siitä huolimatta moni jalkamies on ryhtynyt lipsumaan. Seisoskellaan 2,39 metrin päässä jalkakäytävästä ja syrjäsilmällä vilkaistaan autoilijaa, mitä hän meinaa tehdä. Näin toimitaan, ja ehkä omalle lapsellekin suojatien ääressä opetetaan, että odotetaan tässä, kun autot menevät ohi.
Ja kyllähän ne menevät. Joku hidastaa vähän ja toinen ei ollenkaan, koska eihän se ihminen ole astumassa suojateille. ”Mitä lie maailman tuulia haistelee suojatien lähistöllä”, tuumii autoilija. Täysin selkeä ja hyvä sääntö on onnistuttu pilaamaan sillä, ettei pidetä omasta oikeudesta huolta.
Samaa ilmiötä olen havainnut työpaikoilla. On annettu selviä sääntöjä ylitöistä, työajoista sun muista työehdoista, mutta ei niitä viitsitä ihan kirjaimellisesti noudattaa. Voihan olla, että se työpaikan autoilija ajaa yli suojatiellä.
Kuljen itse töihin pääsääntöisesti junalla ja jalan. Olen ottanut tavaksi suojatietä lähestyessä ottaa jämäkän katsekontaktin lähestyvän auton kuljettajaan ja asetan jalan määrätietoisesti seepraraidoitukselle. Useimmiten tilaa on saanut. Ehkä kuljettaja muistaa seuraavalla kerralla päästää myös sen vähemmän määrätietoisen kanssakulkijan turvallisesti tien yli.
Samoin kannattaa toimia työpaikalla. Määrätty tai sovittu sääntö pitää eikä sen kanssa häslätä, kun riittävän moni sitä noudattaa. Tosin sen verran pitää olla itsesuojeluvaistoa, ettei yltiöpäisesti hyppää raitovaunun alle ainakaan töissä.
Tommi GrönholmInsinööriliiton projektipäällikkö
