Metsäteollisuudessa rikotaan lakia

Työmarkkinoilla tärkeintä on luottamus. Luottamuksen aivan pohjimmainen edellytys on, että lakeja ja sopimuksia noudatetaan. Tosin tämän periaatteen luulisi olevan sivistyneessä yhteiskunnassa selvää muutenkin. Periaate on kuitenkin oleellista, kasvua ja hyvinvointia ei voida rakentaa, jos sovitusta saati lakipykälistä ei pidetä kiinni.

Yhteiskunnallisen paineen alla keskusjärjestöt sopivat kilpailukykysopimuksessa työajan pidentämisestä 24 tunnilla. Sopimuksen kirjaus on aivan yksiselitteinen: ”Työajan pidentämisen tarkemmasta toteuttamistavasta sovitaan sopimusalakohtaisesti työ- ja virkaehtosopimusosapuolten kesken.” Kääntäen tämä tarkoittaa, että työaika ei pitene niillä aloilla, joilla ei ole työehtosopimusta.

Ylempien toimihenkilöiden neuvottelujärjestö YTN esitti tämän johdosta kaikilla sopimuksettomilla aloillaan työehtosopimusneuvotteluja kilpailukykysopimuksen pohjalta. Ei kelvannut kenellekään, ei esimerkiksi Metsäteollisuus ry:lle.

Hämmennys ja järkytys olivatkin suurta, kun neljä Metsäteollisuuden jäsenyritystä päätti yksipuolisesti toteuttaa työajan pidennyksen myös ylemmille toimihenkilöille. Tähän ei kilpailukykysopimus anna mahdollisuutta, kyse on sovitun vastaisesta toiminnasta.

Työntekijöiden työaika on joko heidän työsuhteensa vallitseva ehto tai siitä on sovittu heidän työsopimuksissaan. Työsopimuslaki ei mahdollista yksipuolista puuttumista työsuhteen ehtoihin, esimerkiksi siis työaikaan. Toiminnassa on siis kyse myös lain rikkomisesta.

Luulisi, että vastuullinen työmarkkinajärjestö puuttuisi tilanteeseen, kun sen jäsenet rikkovat lakia. Metsäteollisuuden mukaan tämä ei ole mahdollista. Heidän mukaansa ei myöskään ole mahdollista paimentaa jäsenyrityksiä ruotuun edes kilpailukykysopimuksen nojalla.

On täysin käsittämätöntä, että nämä metsäyritykset ovat tietoisesti päättäneet lähteä rikkomaan lakia ja sopimuksia. Siinä nostetaan vihaisella kädenheilautuksella keskisormi pystyyn sopimisen suuntaan. Ei selvistä asioista pitäisi joutua oikeustielle.

Ammattijärjestöt haluavat olla sopimassa ratkaisuja, joilla Suomi lähtee kasvuun. Tällaista halua näyttää olevan vähemmän ainakin Metsäteollisuuden piirissä.