”Meillä ei ole varaa.” Tuttu ilmaisu – ja monikäyttöinen.
Tasavallan presidentti Alexander Stubb käytti sitä ulkopolitiikasta puhuessaan. ”Meillä ei ole varaa eripuraisuuteen tai erilaisiin näkemyksiin.” Dag Hammarskjöld puolestaan totesi, että ”meillä ei ole varaa unohtaa yhtään kokemusta, katkerintakaan”.
Syksyn kuluessa varattomuutta on ilmaistu Etelärannan suunnalta, siitä työnantajapalatsin tienoilta.
Työehtosopimusneuvotteluja on käyty yksityisellä sektorilla jo kolmen kuukauden ajan. Tai näin pitkään niitä on käyty Teknologiateollisuuden työnantajayhdistyksen sopimusaloilla. Insinööriliiton osalta se tarkoittaa teknologiateollisuuden ja suunnittelun ylempien sekä tietotekniikan palvelualan sopimuksia.
Erimielisyyttä on edelleen monestakin asiasta. Valitettavasti. Omissa pöydissämme on palkoista päästy puhumaan liian vähän, kun toiselle osapuolelle periaatteelliset kysymykset ovat estäneet tekstien valmistumisen. Varattomuutta on silti sieltä suunnasta ilmaistu kovaankin ääneen.
Palkankorotuksia tarvitaan talouden saattamiseksi kasvuun.
SAK:n liitot esittivät marraskuussa julkisen palkkatavoitteen, 10 prosenttia kahdelle vuodelle. Insinööriliitto esitti jo vuoden alkupuoliskolla, että ensi vuodelle korotustavoitteemme on 5 prosenttia.
Minusta on hyvä, että korotustavoitteissa siirrytään julkiseen suuntaan. Toivon ja odotan, että työantajapuolikin kertoo julkisuuteen omia näkemyksiään palkankorotukseksi.
Suomen talous tarvitsee päästäkseen uuteen, kunnolliseen nousuun investointeja sekä kulutusta. Molemmat tarvitsevat luottamusta. Kun kuluttajat luottavat omaan talouteensa ja ostovoimansa myönteiseen kehitykseen, johtaa se kulutuksen kasvuun.
Kun kulutus kasvaa, syntyy myös investointitarpeita. On siis selvää, että palkankorotuksia tarvitaan talouden saattamiseksi kasvuun.
Teollisuuden sopimuksissa on tyypillistä, että ensisijainen palkkaratkaisu on paikallinen. Eli palkoista sovitaan paikallisesti ja jos sopuun ei päästä, niin käytetään valtakunnallisesta sopimuksesta löytyvää palkkaratkaisua.
Siis kun jokin yritys kokee tilanteeseen nähden sovitut korotukset liian suuriksi, siellä voidaan sopia pienemmistä. Ja kun yritys kertoo tilanteen avoimesti, näin varmasti tapahtuukin. Joidenkin yritysten heikko tilanne ei siis ole toimiva perustelu olemattomille korotuksille.
Sopimuksissa palkkoja tulee korottaa nimenomaan yleiskorotuksella eli kaikkien osalta. Yksilöille kohdennetut palkankorotukset eivät korota yleistä palkkatasoa eivätkä jää kehittämään alan palkkausta. Näin ollen ne eivät myöskään paranna yleistä luottamusta ja sitä kautta talouden tilaa. Henkilökohtaisesta suoriutumisesta ja tehtävien vaativuuden muuttumisesta tulevat korotukset ovat asia erikseen.
Meillä ei siis todellakaan ole varaa. Meillä ei ole varaa olla korottamatta palkkoja. Tarpeeksi, kaikilta, ostovoimaa parantaen.
Petteri Oksa
Insinööriliiton edunvalvontajohtaja
