Suomalaisia työmarkkinoita viedään kuulemma kohti pohjoismaista mallia. Nuotit, tai ainakin osa niistä, löytyvät maan hallituksen ohjelmasta. Pohjoismaisen mallin perään ei haikaile vain hallitus, yhteiskunnasta löytyy mallille tukea myös muualta.
Olin viime viikon lopulla teknologiateollisuuden ylempien toimihenkilöiden luottamushenkilöiden seminaarissa Haikossa. Kuinka ollakaan, sielläkin puhuttiin pohjoismaisesta työmarkkinamallista. Asiasta oli jo kotvan aikaa vaihdettu ajatuksia, kun joku keksi kysyä, mikä se malli oikein on, kun siitä niin paljon puhutaan.
Kysymys oli enemmän kuin aiheellinen. Hyvä, että jäin miettimään siihen vastausta. Minusta pohjoismaista mallia ei ole olemassakaan, sen verran maiden järjestelmät poikkeavat toisistaan.
Yhdistäviäkin tekijöitä toki löytyy. Pohjoismaille on ollut ominaista työehdoista neuvotteleminen ja sopiminen. Se on ollut vahvuus niin Ruotsissa, Suomessa kuin muissakin Pohjoismaissa.
Länsinaapurin malli sisältää turvaa ja tasapainoa.
Välillä tuntuu siltä, että aivan kaikissa Pohjoismaissa sen arvoa ei enää ymmärretä. Jos meno ei muutu, tästä on hyvää vauhtia tulossa erottava tekijä ainakin Suomen ja Ruotsin välille: toisin kuin annetaan ymmärtää, Suomen tapa uudistaa työelämää vie meidät kauemmaksi länsinaapurimme työmarkkinamallista.
Tärkeä on huomata myös erot järjestäytymisasteessa. Ruotsissa sekä työantajien että työntekijöiden järjestäytymisaste on selvästi Suomea korkeampi. Ruotsissa se nähdään vahvuutena, sopimista helpottavana ja yhteiskuntaa vakauttavana tekijänä.
Meillä tunnutaan kulkevan toiseen suuntaan. Suomessa on jo pitkään ollut tahoja, jotka pyrkivät heikentämään järjestäytymistä monin eri tavoin. He uskovat, että hyvä työelämä syntyy, kun riittävän moni kääntää jäsenyydelle selkänsä. Asian voi perustellusti nähdä toisinkin.
Miksi pohjoismaisesta työmarkkinamallista sitten niin paljon puhutaan, miksi sitä ajetaan kuin käärmettä pyssyyn? Äkkiseltään näyttää siltä, että mallin markkinointimiehet ja -naiset ovat liikkeellä rusinat pullasta -mentaliteetilla: naapurien työelämästä poimitaan vain ne kohdat, jotka sopivat omaan ajattelutapaan ja ideologiaan. Ja jotta kuva pohjoismaisesta työmarkkinamallista jäisi mahdollisimman hämäräksi, asioita irrotetaan asiayhteydestä ja niitä yksinkertaistetaan.
Paljon jää myös kertomatta. Ruotsista mallia hakevat unohtavat muun muassa kertoa, että länsinaapurin työmarkkinamalli sisältää paljon työntekijöille turvaa tuovia ja työelämään tasapainoa tuovia tekijöitä, kuten työntekijöiden tulkintaetuoikeuden ristiriitatilanteissa. Sellaisia tekijöitä on esimerkiksi hallitusohjelmasta turha hakea.
Hyvä työelämä ei synny tyhjästä. Itse uskon, että helpoimmin se syntyy yhdessä neuvotellen ja sopien. Se on pohjoismainen työmarkkinamalli, jonka minä ole oppinut tuntemaan.
Jari Rauhamäki
Insinööriliiton viestintäpäällikkö
