Insinööri-lehti

Luottamushenkilö on vastuussa valitsijoilleen

Näyttelijä Tommi Korpela on Teollisuusliiton mainoksissa ”liiton mies”. Hän herättää ristiriitaisia tunteita ollen luottamusmies, joka neuvottelee Nikon puolesta.

Olin yhdeksän vuotta ylempien toimihenkilöiden luottamushenkilö. Niin, virallinen TES:n mukainen nimike oli luottamushenkilö, vaikka luottamusmieheksi itsekin itseäni usein tituleerasin.

Näin siksi, että median kautta suurelle yleisölle on tutuksi tehty vain luottamusmies-nimike. Monikaan ei ymmärrä, että ylempien toimihenkilöiden luottamushenkilöllä on käytännössä hyvin samat valtuudet edustaa henkilöstöä kuin pääluottamusmiehellä toisen työntekijäryhmän osalta.

Edustin yhteensä yli kahta tuhatta eri työntekijää kymmenissä yt-neuvotteluissa ja lukuisissa muissa pöydissä. Tein yhdessä muiden yksiköiden luottamushenkilöiden kanssa henkilöstön puolesta sopimuksia, välillä vaikeitakin.

Tie johtaa kakun kasvattamiseen ennen sen paloittelua.

Milloinkaan en noissa pöydissä ollut liiton mies. Olin henkilöstön edustaja ja tilivelvollinen roolini hoitamisesta ainoastaan valitsijoilleni: kollegoilleni. Liitosta pyysin ja sain apua tarpeen mukaan. Näin ollen näen punaista, kun joku pyrkii vahvistamaan mielikuvaa luottamushenkilöstä ”liiton miehenä”. Ottamatta edes kantaa sanaparin sukupuolivivahteeseen.

Liiton mies vai henkilöstön edustaja on kysymys, joka on ratkaistava, mikäli paikallista sopimista halutaan aidosti edistää. Koska olen insinööri, minulla on toki valmiina toimenpidelista peräänkuulutettujen paikallisten sopimusten edistämiseksi:

1. Ensinnäkin työnantajajärjestöt tunnustavat, että paikallista tasapuolista sopimista voidaan harjoittaa työpaikoilla vain työnantajan ja TES:n mukaisten henkilöstön edustajien kesken.

2. Työntekijäliitot puolestaan tunnustavat, että luottamushenkilöt ja -miehet ovat aina ensisijaisesti henkilöstön edustajia.

Tämä tarkoittaa, että liitot eivät määrää tai ohjaa paikallista sopimista vaan palvelevat luottamushenkilöiden ja -miesten tarpeita. Työpaikoilla tiedetään työpaikkojen tarpeet usein paremmin kuin keskustoimistoilla.

3. Työnantajaliitot nostavat luottamushenkilöiden /-miesten arvostusta sanoilla sekä teoilla. Tämä herättää yhä enemmän kiinnostusta roolia kohtaan, mikä lisää tarjontaa kyseisiin vastuisiin: henkilöstön edustajan tehtäviin.

4. Työntekijäliitot kouluttavat henkilöstön edustajia niin, että heillä on yhä paremmat valmiudet sopia TES:n mukaisista asioista työpaikkojen tarpeiden mukaisesti.

5. Työnantaja- ja tekijäliitot lisäävät työehtosopimuksiin mahdollisuuksia paikalliseen sopimiseen.

Tämä on tie, joka osaltaan johtaa kakun kasvattamiseen ennen sen paloittelua. Olemme jo pitkään eläneet maailmassa, jossa hyvinvointi on perustunut kasvuun ja sen edistämiseen, ei niinkään olemassa olevan resurssin jakamiseen.

Samaan aikaan kuin Nikolle vaaditaan mainoksessa lihapiirakkaan toinen nakki, oikeassa elämässä osapuolten pitää yhdessä ratkaista, miten nakkeja saadaan kustannuksia lisäämättä, tuottajahintoja polkematta ja laadusta tinkimättä tehtyä kaksi lisää.

Kalle Kiili
Insinööriliiton kehityspäällikkö