Olen odottanut tätä viikkoa jo varmaan puoli vuotta. Olen tiennyt, että pääsen ensimmäistä kertaa nauttimaan ringetten MM-kisahuumasta livenä, kun naiset ja nuoret pelaavat ringetten MM-kisoja Espoossa.
Kun seurassa kysyttiin apua järjestelyihin, minulle oli itsestään selvää, että haluan tehdä osani. Olen nuoresta asti tykännyt tehdä vapaaehtoistyötä. Olen ystävilleni joskus jopa todennut, että jos voittaisin paljon rahaa, vähentäisin palkkatyötä ja keskittyisin enemmän vapaaehtoistyöhön.
Saan vapaaehtoistyöstä paljon irti. Se antaa minulle positiivista energiaa. On hienoa nähdä, mikä on oman työpanoksen merkitys tapahtuman onnistumiselle. Mukaan on tarttunut aina myös jotain uusia oppeja ja taitoja.
Totta on, että monet tapahtumat eivät onnistuisi ilman seurojen ja järjestöjen vapaaehtoisia. Näin lienee asia myös Espoon kisojen osalta. Minä ja monet muut olemme apuna erilaisissa tehtävissä, jotka edesauttavat kisojen onnistumista.
Ehdin myös seurata kisoja katsojana. Luvassa on mahtavia päiviä, kun kannustan Suomea kohti kymmenettä MM-kultaa ja omaa tytärtäni nuoremman ikäluokan yhtä aikaa järjestettävässä Ringette Festival -turnauksessa.
Kun annan aikaani vapaaehtois-työlle, saan myös itse paljon.
Vielä muutama vuosi sitten koko laji ja jäähallielämä olivat minulle kaukainen ja tuntematon asia. Tutustuin lajiin ja hokkareihin lapseni myötä Kiekko-Espoon Ringetten luistelukoulussa. Kun luistelun opit olivat vähän tarttuneet 4-vuotiaaseen lapseen, alkoi toistuvat kyselyt seuraavasta mahdollisuudesta päästä jäälle.
Tie jatkui luistelukoulusta ringettekouluun ja siitä F-joukkueeseen. Menossa on jo kolmas kausi ja minusta on tullut joukkueenjohtaja. Tyttären innostus ja liikunnan ilo ovat tarttuneet, seuran positiivinen henki vieneet mukanaan.
Muutakin on tapahtunut kolmessa vuodessa. Joukkueen tytöt ovat kasvaneet ja kehittyneet hurjasti. Viikonloppuna olemme yhdessä kannustamassa Suomea kovaäänisesti Espoon Metroareenalla.
Ringette on joukkuelaji, joka tarjoaa harrastajalleen paljon. Ennen kaikkea iloa ja yhdessä tekemistä, mutta myös vauhtia ja taktisia kuvioita. Meillä lajista on tullut osa jokaista viikkoa.
Kun tytär oppii uusia taitoja ja kehittyy, minä opin uutta kaukalon ulkopuolella. Seuratyössä oppii paljon taitoja, joita voi hyödyntää esimerkiksi työelämässä. Kun annan aikaani vapaaehtoistyölle ja lapsen harrastukselle, saan myös itse paljon. Mikä parasta, myös kaveripiiri laajenee mukavasti.
Suomi siis tavoittelee tällä viikolla Espoossa kymmenettä MM-kultaa. Kantona kaskessa on kova Kanada, jonka Suomi on kohdannut monta kertaa finaalissa. Luvassa on jälleen jännittävä ja vauhdikas finaali, joka huipentaa hienon kisaviikon.
Satu-Maarit Urtti
Insinööriliiton työehtoasiantuntija
