Siitä on kohta jo 20 vuotta, vaikka sen jäljet ovat pinnan alta kaivettavissa vieläkin. Siis siitä hetkestä, kun ihmiset jaettiin pysyvästi kahteen leiriin.
Poliitikot halusivat lisätä kilpailua matkapuhelinverkkojen välillä, ja matkapuhelinnumeron siirtäminen operaattorilta toiselle säädettiin lailla mahdolliseksi. Puhelinnumeron alku ei vuodesta 2003 lähtien ole enää kertonut luotettavasti siitä, mitä operaattoria ihminen käyttää.
Ennen sitä suomalaiset olivat jakautuneet pääosin kahteen asiakaskuntaan: 040- ja 050-alkuisten puhelinnumeroiden käyttäjiin. Edelliset olivat Soneran, jälkimmäiset Radiolinjan eli nykyisen Elisan asiakkaita.
Matkaviestinverkkojen suuntanumeroita on Suomessa rekisteröity kaikkiaan 51 erilaista, mutta kukapa niitä kaikkia tunnistaa. Kaksi yleisintä ovat jääneet mieleen.
Puhelinnumeron alkuosa on kuin sukupuoli: päällepäin ihmisestä ei voi tietää, mihin joukkoon hän kuuluu, mutta mikään ei estä olettamasta.
Numerolla on väliä. Ainakin 20 vuotta sitten oli tyypillistä, että oman operaattorin asiakkaille sai soittaa muita halvempaan hintaan. Se on voinut vahvistaa omaa sisäpiiriä ja kaivaa kuilun muiden välille. Ehkä kannamme vieläkin ihmiskokeen sosiaalisia seurauksia.
Nollaneljänollat jytäävät viimeisimpien diskohittien tahtiin.
Poliittisen päätöksen seurauksena operaattorin vaihtaminen todella helpottui. Harva on enää viitsinyt lähteä siihen rumbaan, että joutuisi spämmäämään kaikille tuntemillensa ihmisille uudesta numerosta. Samalla muutos sementoi puhelinnumeron osaksi henkilöllisyyttä niin kuin sosiaaliturvatunnuksen. Paitsi että sosiaaliturvatunnus ei kerro ihmisestä persoonana mitään, toisin kuin numero.
Mainonta synnytti vahvoja mielikuvia. Kannan omia muistikuviani yhä: Nollaneljänollat ovat niitä, jotka jytäävät viimeisimpien diskohittien tahtiin. Heillä on ärhäkkäät autot tai kimaltelevat paljettimekot ja korkeat saappaat. Nollaviisnollat puolestaan ovat flegmaattisia laahustajia, jotka tupeksivat tiellä liukuportaissa jointti huulessa ja pipo silmillä.
Olin lapsena vähän kateellinen niille, joilla oli nollaneljänolla. Se oli paljon coolimpi ja seksikkäämpi. Radiolinjan maskotti DJ Esko sai kyllä hymyilemään aina, kun sen näki, mutta hymyä painoi aina tukeva lastillinen itseironian tuskaa.
Milleniaalit eivät ole joutuneet elämänsä aikana valitsemaan puoliaan samalla tavalla kuin ne, jotka vuonna 2003 kantoivat vyölaukussaan matopelillä varusteltua Nokiaa. Vaikka milleniaalit eivät sitä välttämättä itse näe, he kantavat sim-kortillaan pitkälle alitajuntaan syöpyvää kastimerkkiä.
Pinnan alla me ihmiset olemme yhä jakautuneita kahteen joukkoon. Ja se toinen joukko on se coolimpi.
Janne Luotola
Insinööriliiton tiedottaja
