Rekrytointiprosessin päätteeksi insinööri saa eteensä työsopimuksen. Ei muuta kuin nimi alle ja työt voivat alkaa. Harva kyseenalaistaa tässä vaiheessa työnantajan ehdotuksen, vaikka välillä pitäisi. Moni nimittäin päätyy allekirjoittamaan sopimuksen, jossa samalla sitoutuu olemaan vaihtamatta kilpailevalle työnantajalle, jopa sakon uhalla.
Suomen työmarkkinoiden jäykkyyksistä puhutaan paljon. Aivan liian usein kuitenkin keskitytään kurmottamaan työttömiä tai vaatimaan työntekijän turvan purkamista. Yksi tehokas keino työmarkkinoiden toimivuuteen on kilpailukieltosopimusten rajoittaminen.
Kilpailukieltopykälät ovat lisääntyneet työsopimuksissa viime vuosina rajusti. Akavan selvitysten mukaan kilpailukielto sisältyy noin joka kolmannen asiantuntijan työsopimukseen. Insinööriliiton juristien näppituntuma on, että määrä voi olla jopa suurempi.
Lain mukaan kilpailukieltosopimus voidaan tehdä lähtökohtaisesti enintään puoleksi vuodeksi ja vain erityisen painavasta syystä.
Käytännössä työnantajat lisäävät sopimuksiin kilpailukiellon ikään kuin varmuuden vuoksi, eikä ilmiö koske pelkästään yrityksen strategisen ytimen tai liikesalaisuuksien parissa työskenteleviä esimiehiä tai asiantuntijoita. Kilpailukieltopykälä lisätään yhä useammin myös määräaikaisiin sopimuksiin, harjoittelijoille, ihan kaikille – ja usein sopimussakolla tehostettuna.
Moni yritys kopioi työsopimuspohjat toiselta yritykseltä, eikä edes työnantaja aina tiedä, miksi ja mistä viittaukset esimerkiksi riitojen selvittelyyn välimiesmenettelyssä tai vastaavassa tulevat. Insinööriliitossa on jopa nähty sopimuksia, joissa riidat sovitaan ratkaistavan Kaliforniassa, sopimussakon uhan häilyessä työntekijän yllä.
Laadittu sopimus saattaa olla juridisesti pätemätön, mutta työntekijälle se on joka tapauksessa tehokas pelote. Moni empii työpaikan vaihtamista, jos vaarana on joutua mittaviin korvauksiin tai raskaisiin oikeusprosesseihin.
Työntekijän kannalta erityisen hankalaa on, ettei kilpailukieltoa yleensä määritellä täsmällisesti, vaan päinvastoin mahdollisimman laajasti. Riski tulkinnasta ja mahdollisen sakon laukeamisesta jää työntekijän kannettavaksi.
Mitä pitäisi tehdä? Ensinnäkin työsopimusta ei kannata kuitata sellaisenaan, vaan neuvotella kilpailukieltopykälän tarpeellisuudesta työnantajan kanssa. Sopimus on hyvä tarkistuttaa liiton juristilla. Kilpailukieltoehdolla voi olla
työnantajan kannalta hyvätkin perustelut, ja neuvotellen voidaan päästä lopputulokseen, jossa työnantajan intressit riittävästi turvataan, mutta työntekijän tulevia työpaikan vaihtoja haittaamatta.
Tulevaisuudessa kilpailukieltosopimuksien tekoa ja sopimussakon käyttämistä tulisi lainsäädännöllä rajoittaa. Eduskunnassa on ollut sekä tällä että viime hallituskaudella vireillä lakialoite, joka ei kuitenkaan ole johtanut kilpailukieltojen rajoittamiseen.
Vuoden 2017 lopulla työministeri Jari Lindström kutsui varatuomari Jukka Ahtelan tekemään salassapito- ja kilpailukieltosopimuksista selvityksen, jonka on määrä valmistua ennen kesää.
Insinööriliiton tavoitteena on, että seuraavaan hallitusohjelmaan kirjataan kilpailukieltosopimusten rajoittaminen ja sopimussakon kieltäminen. Työlainsäädännön keskeisenä tehtävänä on suojella heikompaa osapuolta, työntekijää. Laajat kilpailukiellot ja sopimussakot ovat vieraslajin kaltainen ilmiö, joka ei sovi suomalaiseen työelämään.
Jenni KarjalainenInsinööriliiton johtava asiantuntija
