Leskenlehtien ja västäräkkien lisäksi varma kevään merkki on valtion johdon kokoontuminen kehysriiheen päättämään tulevien vuosien talouden raameista. Niin tehtiin myös viime viikolla. Poikkeuksellista kuitenkin tänä keväänä oli, että vaikka kokoontumista kutsuttiin kehysriiheksi, ei kehyksistä kuitenkaan todellisuudessa päätetty.
Selitys on selvä. Valloillaan oleva koronaepidemia on pistänyt uuteen järjestykseen myös valtion päätöksenteon. Kehysriihi oli enemmänkin hätäapuriihi. Päätöksiä terveydenhuollon resurssien ja kapasiteetin turvaamiseksi sekä yritysten ja yrittäjien tueksi tarvitaan heti. Vaalikauden kehyssuunnitelmat eivät helpota yksinyrittäjän ahdinkoa.
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Valtion talous tarvitsee korona-ajan jälkeiset kehykset. Riippuen virusepidemian kestosta ja mahdollisuuksista arvioida vaikutuksia kehystä päästään toivottavasti rakentamaan jo syksyn budjettiriihessä. Talouskasvun pudotus ja työttömyyden kasvu vaativat kehyksien lisäksi katsomaan uudelleen itse hallitusohjelmaa: mitä voidaan tehdä, mistä täytyy luopua, ja mikä tärkeintä, mitä uutta tilalle? Keinoja talouden ja työllisyyden kasvuun tullaan tarvitsemaan rutkasti.
Yksi kohdentamisen paikka voisi olla muuntokoulutus.
Syytä on muistaa, että haasteet ennen kriisiä eivät ole kadonneet minnekään. Osaamisen kohtaanto-ongelma on yhä olemassa, tki-panostukset laahaavat verrokkimaita jäljessä ja ihmisten mahdollisuudet osaamisensa päivittämiseen vaativat toimenpiteitä. Epidemian aiheuttama talouskriisi kuitenkin vaatii sen, että näitä tavoitteita ja toimenpiteitä on arvioitava uudelleen. Huonoina aikoina on syytä tehdä panostuksia, mutta päätökset kohdentamisessa on harkittava tarkoin.
Yksi kohdentamisen paikka voisi olla muuntokoulutus. Työttömyyden kasvaessa tarvitaan nopeita koulutustoimia, jotta ne henkilöt, joiden osaaminen on vanhentumassa, pystyvät päivittämään osaamisensa vastaamaan tarvetta.
Huolta taas kannamme insinöörikoulutuksen tutkintokattojen nostamisen vaikutuksista koulutuksen laatuun. Voidaan epäillä, että tiukille joutuva taloustilanne ei tarjoa korotuksia korkeakoulujen perusrahoitukseen. Nykysummalla pitää kouluttaa yhä useampi insinööri. Minkälaista opetusta nykyresurssein voidaan tarjota isommalle joukolle? Laadusta ei tulisi tinkiä.
Tulevaisuutta on hankala ennustaa, ja nyt se tuntuu olevan erityisen kimuranttia. Sen kuitenkin tiedämme, että valtion talous tarvitsee kehyksensä, ja silloin hallitukselta vaaditaan kykyä tehdä poliittisia priorisointeja.
Katri Manninen
Insinööriliiton erityisasiantuntija
