Kuntavaalit ovat kuluvan kevään aikana näkyneet kiitettävästi työpöydälläni. On koottu Insinööriliiton jäseninä olevia ehdokkaita nettisivuille, tehty ehdokkaille materiaalipaketteja, järjestetty vaalipaneeleja ja valmisteltu somemateriaaleja.
Olemme myös kannustaneet jäsenistöämme asettumaan ehdolle. Lähes 200 Insinööriliiton jäsentä ovatkin sen meille tulleen tiedon mukaan tehneet.
Kaltaisellani politiikan penkkiurheilijalla myös vapaa-aika on kulunut vaalitöissä. Vaikka itse en ole ehdolla, minusta ehdokkaaksi lähteminen on niin kunniakas teko, että olen halunnut auttaa näitä ihmisiä.
Se, että on valmis laittamaan aikaa, rahaa ja osaamistaan yhteisten asioiden edistämiseen, on todella arvostettavaa. Meille äänestäjille on kätevää, että joku muu miettii ja huolehtii puolestamme arkemme asioista, kuten liikkumisesta tai palveluista. Omalta osalta työpanokseksi riittää äänestäminen neljän vuoden välein.
Jos jätän äänestämättä, kenen ääni silloin kuuluu?
Vaalityötä on ollut erilaista tehdä koronan aikaan, mutta olen maskin kanssa tehnyt jonkin verran myös perinteistä katukampanjointia. Käytännössä tämä tarkoittaa flyerien jakamista ohikulkijoille. Rehellisesti voin sanoa, että se ei ole mitään mieltä ylentävintä puuhaa, mutta pidän sitä silti tärkeänä. Aina joku pysähtyy juttelemaan ja kertomaan huolistaan. Näitä kohtaamisia ei somessa saa.
Olin viikonloppuna kampanjoimassa. Mieleen jäi muutama kohtaaminen, jossa ohikulkija kieltäytyi kohteliaasti vaaliesitteestä todeten, että hän ei äänestä vaaleissa. Toinen taas kertoi, ettei ole poliittinen, joten ei äänestä.
Jokaisella meillä on vapaus valita, äänestääkö vai ei. Silti hieman surettaa, että äänestäminen ei ole jokaiselle automaatio. Varsinkin kunnallisvaaleissa, kun kyse on oman arjen asioista.
Se, ettei koe omalla äänellään olevan väliä tai merkitystä, kertoo siitä, että jokin prosessin vaihe on mennyt pieleen. Demokratia ei toimi, jos ihmiset eivät äänestä.
Sinänsä ymmärrän myös äänestämättömyyden. Suomessa kansalaisten asiat on pääpiirteittään hyvin hoidettu, ja palvelut pelaavat. Aina on kehitettävää, mutta jos omassa arjessa ei näe epäkohtia, äänestäminen voi tuntua turhalta.
Yritän itse ajatella asiaa näin: Olemme Suomessa etuoikeutettuja, kun meistä jokaisella on yhtäläinen äänioikeus. Se ei katso sukupuolta, ihon väriä tai varallisuutta. Meillä vaalit ovat aitoja ja tulokset luotettavia. Ei tarvitse katsoa kauas naapurimaihin, kun tämä ei ole itsestäänselvyys. Meidänkään ei pidä ottaa sitä itsestäänselvyytenä.
Vaikka yksi ääni voi tuntua pieneltä, se on minun ääneni. Jos en sitä käytä, jonkun muun äänen merkitys kasvaa. Välttämättä sen toisen ääni ei vastaa omaa ajatteluani. Entä jos monet minun kaltaiseni jättävät äänestämättä? Kenen ääni silloin kuuluu?
Kyllä minä käytän mieluiten itse oman ääneni. Suosittelen sitä myös muille. Ennakkoon voi äänestää ensi tiistaihin 8.6. saakka. Varsinainen vaalipäivä on sunnuntai 13. kesäkuuta. Hauskaa äänestämistä – muista nauttia myös vaalikaffet.
Katri Manninen
Insinööriliiton johtava asiantuntija
