On vajaa kuukausi jouluun, ihan itse laskin sen. Monessa kodissa jo uumoillaan ja odotetaan, millainen joulu on tulossa. Tuleeko musta joulu vai onko se valkoinen? Suurimmassa osassa maapalloa joulu on lumeton vaikka maailman myydyin singlelevy on Bing Crosbyn White Christmas.
Tuoko Joulupukki lahjoja vai ei? Se ei muuten aikuisten oikeasti eniten riipu siitä, onko ollut kiltti vai ei. Uskomushan on, että ikkunan takana käy tonttu kurkkimassa ja kirjoittaa koivutuohelle hiilellä kilttien lasten nimet. Tästä voi päätellä, että tuhmia lienee kilttejä enemmän, koska tonttukin valitsee helpoimman kirjoitustavan. Tuottavuutta Korvatunturillakin vaaditaan.
Satua! Monessa kodissa lahjojen saaminen lienee tänä jouluna kiinni vanhempien työpaikasta. Siitä, tuleeko palkka, josta liikenee jokapäiväisten ostosten lisäksi hieman ylimääräistä joululahjojen hankkimiseen. Onhan ne pääsääntöisesti nykypäivänä ostettava. Ei kaikissa kodeissa ja kerrostaloissa ole nikkariverstasta, jossa isä rattikelkan tekee ja punaiseksi maalaa. Eivätkä siihen kaikilla edes kädentaidot riitä, kekseliäisyydestä puhumattakaan. Eivät kaikki ole insinöörejä!
Maassa on noin 350 000 työtöntä ja jonkinlaisessa koulutuksessa ja kurssituksen piirissä 130 000. Lähes puoli miljoonaa on vailla säännöllistä palkkatuloa. Tuloa, jolla voisi luoda joulumieltä kotiin. Havin valumaton kynttilä ei lepattavalla liekillään yksin sitä aikaan saa, vaikka kuinka yrittää.
Aina asiat eivät kuitenkaan ole hyvin, vaikka palkka juokseekin joka kuukausi. On tilanteita ja tapauksia, joissa väkisin tulee mieleen Suvi Teräsniskan biisi ”Jos mikään ei riitä”. Ilmiö, joka on liian tuttu liian monen arjessa, ei pelkästään lasten kohtuuttomissa lahjatoiveissa. Vanhemmat saattavat saada joululahjaksi lomautus- tai irtisanomisilmoituksen. Ei mikään tavaton ilmiö tänään. Varjeltakoon meitä siltä tänä jouluna.
Ajatellaan silti positiivisesti. Joulu tulee joka tapauksessa. Korvatunturilla ei ole käyty yt-neuvotteluja, tai ainakaan emme ole saaneet ilmoitusta sellaisista. Joulua ei siis ole peruttu. Nautitaan siitä perheen ja ystävien kanssa. Eikä kuitenkaan unohdeta niitä ystäviä ja työtovereita, joiden joulusta ja jouluilosta ahneus on vienyt osansa. Muistetaan vaikka joulukortilla. Välitetään.
Lapsuuteeni osui jonnekin 1960-luvun loppupuolelle musta joulu. Kaikin puolin musta, ei vain lumeton. Lumi puuttui, vanhemmillakin taisi olla rahat vähissä. Mutta kun Pukki (E. Talikka) saapui, oli laihahkon lahjasäkin sisältöön selitys valmiina.
– Kun ei ole lunta, niin Petteri ei jaksa vetää painavaa rekeä.
Selitys meni läpi ja pääosin kotona valmistetut lelut kelpasivat hyvin lapsille. Sain muistaakseni puisen kirveen, jonka ahkerana poikana olin jo ennen uutta vuotta hakannut naapurin pihakuusen tyvessä tikuiksi.
Kaikista synkistä kirjoitteluista huolimatta toivotan hyvää joulun odotusta ja iloa kaikille.
Hannu Takala, Insinööriliiton asiamies