Kohta on taas se aika vuodesta, jolloin maan urheilutoimittajat joutuvat visaisen tehtävän eteen. Vuoden urheilijan valitseminen on harvoin helppoa. Erityisen hankalaa se on silloin, kun hyvistä urheilijoista kukaan ei ole muita selvästi parempi.
Viikonlopun jälkeen tein omaa puntarointiani vuoden 2025 suomalaisurheilijasta. Sytykkeen siihen antoi nokialaisen Sami Välimäen historiallinen voitto golfin PGA Tourilla. Se on temppu, jota kukaan suomalainen miesgolffari ei ole koskaan tehnyt, mutta tekeekö se hänestä vuoden urheilijan Suomessa?
Lajin harrastajana ja aktiivisena seuraajana tiedän, että PGA Tourilla voittaminen ei ole koskaan helppoa, mutta totta on sekin, että tukku kiertueen kärkinimiä on pannut kauden pakettiin jo viikkoja sitten. Minusta se ei kuitenkaan himmennä Nokian nuoren miehen voiton arvoa ja merkitystä. Kova suoritus, jota on vaikea ohittaa Vuoden urheilijaa valittaessa.
Alkuviikosta oli kuitenkin pakko kaivaa muistin lokeroista vuoden 2025 muita mieleen jääneitä ja penkkiurheilijan sydäntä sykähtäneitä urheiluhetkiä. Ei niitä liikaa ollut, mutta muutamia kuitenkin: suomalaisen penkkiurheilijan menestyksen nälkä on tunnetusti itse urheilijaa suurempi.
Kaksista kisoista tuli yhteensä kolme mitalia.
Ensimmäisenä mieleen palautuivat alkusyksyn koripallon EM-kisat. Suomi pelasi hienot kisat eikä kolmen pisteen tappio pronssiottelussa Kreikalle ei ole häpeä. Jääkiekkoleijonien suoritukset Lassi Tuovin valmentama Susijengi peittoaa mennen tullen, mutta eivät ne kuitenkaan Vuoden urheilijaa äänestettäessä riitä.
Hiihdon ja ampumahiihdon MM-kisoja tuli tietenkin seurattua mahdollisuuksien mukaan. Kaksista kisoista yhteensä kolme mitalia. Lämpimät onnittelut Suvi Minkkiselle, Lauri Vuoriselle ja Ristomatti Hakolalle, mutta suomalaisen hiihtourheilun kunniakkaassa historiassa hopeat ja pronssit eivät tarpeeksi erotu.
Saga Vanninen voitti maaliskuussa MM-kultaa yleisurheilun hallikisoissa viisiottelussa Kiinassa. Harvinaista herkkua tämäkin, sillä kultamitali on vasta toinen suomalaisen sisähallissa saavuttama yleisurheilun MM-kulta. Edellinen ja ensimmäinen voittaja oli Mika Halvari kuulantyönnössä vuonna 1995.
Kun Vanninen voitti myös lajin EM-kullan sisähallissa ja oli ulkoratojen MM-kisoissa Kiinassa syyskuussa seitsenottelun seitsemäs, minun rankingissani hän nousee korkealle, kun hyvien joukosta etsitään sitä kaikkein parasta.
Hyvien urheilijoiden nimilistaa voisi toki jatkaa vieläkin pidemmälle, mutta eiköhän vuoden paras suomalaisurheilija löydy edellä mainitusta. Jos asiasta pitäisi lyödä vetoa, laittaisin roponi Välimäen valinnan puolesta.
Jari Rauhamäki
Insinööriliiton viestintäpäällikkö
