Hyöty irti harjoittelusta

Opiskeluun liittyvän harjoittelun pitää olla ohjattua, tavoitteellista, suunniteltua, palkattua ja kehittävää. Siitä on sekä saatava että annettava palautetta. Kauniita tavoitteita, mutta toteutuvatko ne käytännössä?

Insinööriopiskelijat ovat onnellisessa asemassa, sillä suurin osa suorittaa harjoittelun kesätöinä palkallisessa työsuhteessa. Valitettavasti joskus harjoittelu mielletään pakolliseksi pahaksi. Koulutukseen kuuluva pakollinen harjoittelu suoritetaan – koska on pakko. Harjoittelu on paljon enemmän kuin riippakivi valmistumisen tiellä.

Insinööriliiton tutkimukset ovat kiistatta osoittaneet harjoittelun merkityksen. Oman alan työkokemus on ratkaisevassa asemassa, sillä se määrittää pitkälti valmistumisen jälkeisen urapolun. Kun on oman alan työkokemusta, työllistyy muita nopeammin. Myös palkkataso kulkee käsi kädessä työkokemuksen kanssa.

Parhaimmillaan harjoittelu tuo opiskelijalle arvokasta kokemusta ja viitoittaa tulevaisuuden suuntaa. Työnantaja voi saada harjoittelusta uudenlaisia ajattelumalleja, tulevaisuuden ammattilaisia ja hyvää mainetta opiskelijoiden keskuudessa. Harjoittelu ei ole pelkkää mekaanista puurtamista; siihen liittyy vahvasti laadukas ohjaus. Harjoittelijan ei myöskään pidä korvata vakituista henkilökuntaa.

Joka vuosi harjoittelupaikkojen hankkiminen aikaistuu. Moni yritys hakee jo tässä vaiheessa ensi kesän harjoittelijoita ja kesätyöntekijöitä. Toisaalta taas epävakaassa taloustilanteessa yritykset joutuvat venyttämään päätöksiä pitkälle keväälle. Niin tai näin, opiskelijan pitäisi tässä yhtälössä olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan markkinoimassa omaa osaamistaan.

Harjoittelupaikka löytyy useasti verkostojen avulla. Toisaalta harjoittelu myös luo suhteita, joista voi tulevaisuudessa olla hyötyä. Harjoittelussa opiskelija pääsee ylittämään itsensä ja näyttämään osaamisensa. Kun vakuuttaa työnantajan omista kyvyistään, on todennäköisempää, että yrityksessä on tulevaisuutta valmistumisen jälkeen tai seuraavana kesänä.

Vastuu kesätyöntekijöistä ei ole yksipuolinen. Hakijalla itsellään on luonnollisesti vastuu harjoittelupaikan hankkimisesta ja oma aktiivisuus on ykkösasemassa. Työnantajalla puolestaan on vastuu kantaa oma kortensa tulevaisuuden kekoon ja palkata harjoittelijoita. Yhteisissä talkoissa jokaisen on otetta vastuu eikä odotettava, että joku muu tekee ratkaisut omasta puolesta.