Toissa keväänä suurin osa asiantuntijatöitä tekevistä siirtyi koronan kannustamana ja pakottamana etätöihin. Aika nopeasti sain itseni etätyömoodiin. Olin tilanteeseen lähinnä tyytyväinen enkä ihan täysin ymmärtänyt, miksi muut valittivat kotona kököttämisestä. Itselläni oli takana rankka ja työntäyteinen vuosi, jonka jälkeen pakotettu yksinäisyys tuntui lähinnä armolliselta.
Myöhemmässä vaiheessa minunkin jaksamistani on toki koeteltu. Työssäni ovat tärkeitä sen mukanaan tuomat sosiaaliset suhteet, mutta pidän kuitenkin etätyön myönteisiä vaikutuksia suurempina kuin kielteisiä. Riski työn ja vapaa-ajan liiallisesta sotkeutumisesta on olemassa. Yhteisöllisyyden puute vaivaa toisinaan, mutta riskejä pystyy hallitsemaan hyvin pakollisilla tanssitauoilla ja sopimalla lounastreffejä riittävän usein.
Etätyö ei ole pitkään aikaan ollut enää mikään harvinaisuus. Etätyön tekeminen on lisääntynyt vuosi vuodelta jo ennen viime kevättä, mutta viimeistään poikkeustilanne toi etätyöt myös niille, joille työpaikan kulttuuri tai esihenkilön asenne ei aiemmin sitä mahdollistanut. Eikä ihme: etänä hoituvat parhaiten keskittymistä vaativat palaverit − säästyneestä työmatka-ajasta nyt puhumattakaan.
Moni esihenkilö joutuu tarkistamaan asenteitaan.
Toimistolla tehtävä työ tuntuu pitkän etätyöjakson jälkeen oudolta. Ei vähiten siksi, että pitää hylätä puolitoista vuotta uskollisesti palvelleet pyjamanhousut. Uskon kuitenkin, että toimistolla syntyy helpommin tunne porukkaan kuulumisesta. Myös yhteiset tavoitteet ja päämäärät tulevat konkreettisemmiksi.
Verkon välityksellä luotu yhteys on aina jollain tasolla heikko, eikä kollegan kanssa asioiden pyörittely ole samanlaista Teamsissa kuin livenä. Puhumattakaan toimiston käytäväpalavereista, joista tarttuu matkaan tarpeellisia tietoja puolivahingossa.
Läsnä- ja etätyön parhaita puolia yhdistäviä ratkaisuja pohditaan parhaillaan monella työpaikalla. Hybridityö on tullut jäädäkseen. Se tulee järjestää niin, että toiveet aiempaa laajemmasta etätyöstä toteutuvat samaan aikaan kuin riittävä sosiaalinen kanssakäyminen on turvattu.
Vastuu muuttuneeseen työn tekemisen kulttuuriin reagoimisesta on suuri. Myös sen johtaminen vaatii uusia käytäntöjä, uuden oppimista. Varmasti moni esihenkilö joutuu myös tarkistamaan omia asenteitaan.
Kun työtä voi tehdä joustavammin paikasta riippumatta sen mukaan, mikä itsestä tuntuu parhaalta, työtyytyväisyys ja -motivaatio kasvavat. Toimivat työvälineet, selkeät toimintatavat, luottamus ja avoin kulttuuri luovat hyvät edellytykset tuloksia tuovalle onnistumiselle.
Varpu Multisilta
Insinööriliiton työmarkkinatutkija
