Kiina esitteli hiljattain uutta hävittäjäänsä, joka muistuttaa erehdyttävästi amerikkalaista esikuvaa. Tapaus ei ollut mediassa kovin laajasti esillä, eihän se mikään uutinen ollut. Onhan maassa kopioitu kokonaisia eurooppalaisia kaupunkejakin. Maassa ei kunnioiteta länsimaista tavaramerkki-, patentti-, tekijänoikeutta tai mallisuojaa.
Kokemuksen perusteella kiinalaiset kopioivat kaiken paitsi demokratian ja ihmisoikeudet.
Kaukana Aasiassa sijaitsevaa valtiota on helppo arvostella, mutta näyttää vastaavaa varastamista tapahtuvan ihan koto-Suomessa. Teemu Aura toi Tuomaan markkinoille Helsingissä joulupuuron, jonka ainekset ovat liki samat kuin viime vuoden N4kun puurobaarin puurossa, ja tekijät kiistelevät, onko kysymys pelkästä sattumasta.
Kuvataideopiskelija Heidi Vuorio syytti vastikään vaateyhtiö Makiaa omien Kummeliin perustuvien ideoidensa kopioimisesta. Aiemminkin vaateyhtiö on saanut vastata julkisuudessa muotoilunsa alkuperästä. Yritys joutui muuttamaan logonsa viitisen vuotta sitten, koska paljastui, että se oli apinoitu eräältä pursiseuralta.
Fiksu tarttuu hyviin ideoihin.
Iittala niin ikään pääsi alkuvuodesta julkisuuteen uusien kuppiensa muotoilulla, joka muistuttaa Johanna Ojasen Okra-kuppeja. Iittalalla on jäljittelyssä pitkä historia, sillä jo legendaarinen suunnittelija Kristina Isola anasti Metsänväki-kuosinsa ukrainalaiselta Maria Primatšenkolta.
Uuden keksiminen on jaloa ja edistyksellistä. Se on paljon hienompaa kuin muiden jälkien seuraaminen. Omien ideoiden puutteessa herää houkutus varastaa toisilta. On alhaista esittää muilta otettuja ideoita ominaan.
Silti kopiointi kärsii mielestäni liian kategorisesti huonosta leimasta, ja se saattaa estää myös sallittua kopiointia – siis suojaamattomien ideoiden omaksumista. Fiksu tarttuu hyviin ideoihin ja omaksuu ne. Tästä hyötyvät kaikki.
Yhdessä asiassa me suomalaiset olemme mielestäni erityisen huonoja varastamaan. Me emme osaa poimia ja käyttää maanmiestemme ja -naistemme suuria ideoita. Haluamme Suomen työmarkkinoille milloin Saksan, milloin Ruotsin mallin. Singaporesta haetaan meille työllistämiskeinoja. Veromalliksi kelpaisi vaikka Caymansaarilta ja ympäristönsuojelun taso esimerkiksi Afrikasta. Amerikasta haluamme suuren maailman meininkiä milloin milläkin tavalla.
On vaikeaa tunnistaa lähellä olevia hyviä mutta arkisia asioita. Meillä on useita pohjoismaisina pidettyjä keksintöjä, jotka ovat parempia kuin monilla muilla, kuten ilmainen koulutus, julkinen terveydenhuolto ja sopimiseen perustuva kulttuuri.
Taannoisessa kirjassa 100 sosiaalista innovaatiota Suomesta on lueteltu vino pino nimenomaan kotimaisia ideoita, jotka tekevät yhteiskunnastamme vähintään yhden parhaimmista maailmassa. Eikä tämä kokoelma ole aarrearkku, jota vartioidaan visusti ja mustasukkaisesti. Hyvien käytäntöjen ylläpitäminen tekee tilaa entistä parempien kehittämiselle.
Kun uskaltaa kopioida väittämättä omakseen, uuden keksiminenkin on helpompaa.
Janne Luotola
Insinööriliiton tiedottaja