Esikuvia

Televisiossa pyörii mainio sarja tietoiskuja, joissa eräässä äiti laittautuu töihin tai iltatilaisuuteen meikkaamalla peilin edessä. Tytär matkii jokaista ehostusliikettä lattialla. Äiti havahtuu vasta kuullessaan tyttärensä toistavan muikean pierun. Esikuvaa on noudatettu tuoksun tarkasti.

Tätä samaa tapahtuu niin kotona kuin töissä. Eikä yhteiskunnallista vaikuttamistakaan voi unohtaa. Hyvänä esimerkkinä vaikka ministeri Laura Räty, joka kehottaa esimerkillään siirtämään osan ansiotuloista pääomatulojen puolelle.

Verotus kevenee. Tosin vain niillä, joilla se on jo valmiiksi korkeampi kuin 30 prosenttia. 2 100 – 2 600 euroa kuussa tienaava ei taida yltää missään kunnassa yli tuon veroprosentin.

Esimerkillisyys on tärkeää myös työpaikalla. Siis oikea esimerkki. Sanat esimerkki ja esimies eivät ole kovinkaan kaukana toisistaan. Eikä niiden merkitys.

Esimiehen merkitys tuottavuudellekaan ei ole olematon. Kalle Päätalon kirjassa Täysi tuntiraha Hankinnan savotan metsätyönjohtaja Musta-Pekka twiittaili (menetelmä muutettu) pöllin päistä niin kauan, että Kalle lähti pakoon työmaalta. Ei sinänsä fiksu teko, mutta selvä seuraus. Eikä taatusti kasvattanut tiimihenkeä savottaan jääneiden keskuudessa.

Tämänkin päivän metsuri tarvitsee esikuvia istuessaan näyttöpäätteen edessä bittimetsää hakaten. Esikuvaa päivittäiseen työhön ja pidempiaikaiseen kokonaisuuteen. Esikuvat syntyvät muun muassa tasapuolisesta kohtelusta, asiantuntijuudesta ja läsnäolosta.

Läsnäolo tuppaa unohtumaan nykyään hektisessä menossa. Se ei välttämättä ole Murikkamaista niskaan huohottamista B. Virtasen tyyliin. Se voi olla huomioimista jopa sosiaalisen median avulla.

Esimies, joka tiiminsä yhteisessä tilaisuudessa on läsnä vain oman esiintymisensä ajan, ei ole oikea esimerkki. Sitouttaminen yhteisiin asioihin epäonnistuu täydellisesti. Kukin hoitelee vain omia asioitaan.

Esimerkkiä voimme antaa itsekin oman tiimin sisällä. Älypuhelimen näprääminen tiimipalaverissa osoittaa täydellistä kiinnostuksen puutetta yhteiseen asiaan. Ei sitoutumista bisnekseen vaan useimminkin naamakirjaan. Esitykset eivät tästä parane. Tuuleen kuseminen ei motivoi ketään.

Mieleen juolahti hauska muisto 80-luvulta. Hämäläisen paperitehtaan sähkökorjaamolle tuli uusi päällikkö. Tullessaan verstaalle ensimmäisiä kertoja kahvitunnin aikaan hän toi mukanaan laatikollisen appelsiineja.

– Ottakaahan vitamiineja, ettette ennen ruokatuntia nukahda, mies tokaisi. Ei muuten ollut saunaillan suosituin löylykaveri.