Jokaisella sukupolvella on omia ”missä olit silloin” -kysymyksiään, joita voi käydä läpi samaan sukupolveen kuuluvien illanistujaisissa. Minulle sellaisia ovat ainakin Berliinin muurin murtuminen, Estonian uppoaminen ja terrori-isku New Yorkin World Trade Centerin kaksoistorneihin syyskuussa 2001.
Viime viikolla sarjaan tuli yksi tapahtuma lisää, kun sekalainen joukko hyökkäsi Yhdysvaltain kongressiin. Seurasin tapahtumaa suorana keskellä yötä amerikkalaisen tv-yhtiön sivuilta. Olo oli epätodellinen: Maailma on mallillaan, kun laillinen valta ja vaalitulos ovat uhattuna Yhdysvalloissa, yhdessä maailman vanhimmista demokratioista.
Tapahtumat Yhdysvaltain kongressitalon liepeillä herättävät paljon ajatuksia. Minulle ne todistavat, että demokratiaa voi horjuttaa monin tavoin. Pahimmassa tapauksessa demokratia voi näköjään näivettää ja syödä itse itseään sisältäpäin. Kansanvalta ei ole missään maailmankolkassa niin vahva, että se pysyy pystyssä ilman puolustamista.
Voi sanoa, että suuri ja mahtava Amerikka sai, mitä tilasi. Yhdysvalloissa demokratian rapautuminen on jatkunut jo pitkään. Donald Trumpin presidenttikaudella kehitys sai uusia kierroksia. Presidentti ja hänen lähipiirinsä eivät pyrkineet vahvistamaan demokratiaa, pikemminkin päinvastoin.
Armas isänmaamme on tämän maajoukon jatkeena.
Trumpin kaudella politiikasta tuli narratiivi, itselle edullinen tarinoiden sarja, joka palveli valtaa ja siihen takertumista. Totuuden kanssa sillä on ollut välillä vähän tai ei lainkaan tekemistä. Valitun strategian lopputulos avautui viikko sitten koko maailmalle Capitolin kukkulalla. Tarinan jatko-osia kirjoitetaan Yhdysvalloissa parhaillaan.
Kansanvaltaista menoa ei ole nakerrettu sisältäpäin vain Yhdysvalloissa. Samaa menoa ja meininkiä löytyy muun muassa useista Euroopan maista, mittakaava toki vaihtelee. Totuuden nimessä on myönnettävä, tai ainakin epäiltävä, että myös armas isänmaamme on tämän maajoukon jatkeena. Kotimaan politiikassa on jo kotvan aikaa ollut piirteitä, jotka ainakin heikkopäisimpiä hirvittävät.
Viikko Capitolin tapahtumien jälkeen Suomessa nähtiin ilmiöön liittyvä, pieni sivunäytös. Uutisissa kerrottiin kansanedustaja, ex-pääministeri Juha Sipilän joutuneen eduskuntatalon lähellä hyökkäyksen kohteeksi. Ajan henkeen sopii, että sosiaalisen median kommentointipalstoilla tapaus herätti ymmärtävää ja hyväksyttävää ilakointia. Minua moinen kylmäsi, niin kuin muukin somessa esiintyvä epäasiallinen ja sivistymätön öykkäröinti.
Julkisen keskustelun perusteella edellä mainitut tapaukset ovat pysäyttäneet yhteiskunnalliset vaikuttajat ja median pohtimaan, mihin politiikka, demokratia ja ihmisten yhteisten asioiden hoitaminen ovat menossa. Hyvä, että edes hetkeksi, vaikka suurella todennäköisyydellä parin viikon kuluttua olemme saaneet uutta taivasteltavaa.
Tapaukset osoittavat, että demokratia tarvitsee puolustajansa, ihmisten asioiden hoitamisessa ja edunvalvonnassa tosiasiat on nostettava tarinoiden ja niiden kerronnan edelle. Varmaan myös jokaisen meistä, kansalaisen ja politiikan kohteen, on opittava katsomaan tarkemmin ympärillemme, erottamaan olennainen epäolennaisesta. Myös omaa kielenkäyttöä ja käytöstä on syytä tarkkailla vähän joka puolella yhteiskuntaa.
Valheilla ja muunnellun totuuden kertomisella on oltava politiikassa edelleen lyhyet jäljet. Jos ei ole, meillä on edessämme uusia, ei niin mukavia ”missä olit silloin” -kysymyksiä.
Jari Rauhamäki
Insinööriliiton viestintäpäällikkö
