Algoritmit, nuo monimutkaiset laskennalliset kaavat, helpottavat arkeamme – ja ovat tekemässä siitä mahdottoman. Ne määrittelevät, mitä näemme sosiaalisessa mediassa, mitä mainoksia kohtaamme ja minkälaista sisältöä kulutamme.
Siihen, että ohjelma tietää syöttää Iron Maidenia kuuntelevalle keski-ikäiselle lisää vastaavan aikakauden rautaromanttista nahkahevirytkettä, ei vaadita vielä isoa laskennallista viisautta. Eikä kyseinen algoritmi yleisesti ottaen ole yhteiskunnalle juuri haitallinenkaan – toki poikkeaviakin näkökulmia on, etenkin jos algoritmin palvelema henkilö ei käytä kuulokkeita.
Erilaiseen, pelottavaankin, maailman astutaan kuitenkin silloin, kun algoritmien tehtäväksi annetaan kilpailla siitä, miten koukutetaan lapset käyttämään mobiililaitteidensa sovelluksia. Aikuisia toki unohtamatta, mutta enemmän olen huolissani lapsista, joissa on tulevaisuus.
Viisi vuotta sitten uutisoitiin King’s Collegen tutkimuksesta, jonka mukaan lähes neljännes nuorista oli niin kiinni älypuhelimissaan, että yhteyttä voitiin kuvata riippuvuudeksi. Tilastokeskuksen mukaan 15–24-vuotiaat viettivät vuosina 2020–2021 näyttöruutujen ääressä keskimäärin 5 tuntia ja 46 minuuttia vuorokaudessa.
Jatkuva altistus muokkaa nuoren maailmankuvaa.
Kukaan ei kiistä faktaa, että nuorten jatkuva kytkeytyminen internetiin on terveydelle haitallista. Tokikaan ongelma ei koske kaikkia, mutta liian montaa. Asialle ei vaan tehdä mitään. Päin vastoin, lakien säätäjät pyrkivät itse lähes poikkeuksetta saamaan enemmän näkyvyyttä juuri sosiaalisen median kanavissa – ja käyttävät siis aikaansa algoritmien miellyttämiseen.
Edustajaksi noustaan tehokkaasti oikealta ja vasemmalta juuri sosiaalisen median avulla, eli saamalla algoritmit levittämään omaa sanomaa tehokkaasti. Silloin oman sanoman täytyy olla algoritmeja hyödyttävää.
Sosiaalisen median alustat, kuten Instagram, Tiktok ja Snapchat, ovat rakennettu siten, että ne pitävät käyttäjät mahdollisimman pitkään sitoutuneina. Jokainen tykkäys, kommentti ja uusi seuraaja tuo mukanaan dopamiiniryöpyn, joka tekee sovelluksista entistä koukuttavampia. Sovellusten liiketoiminta perustuu riippuvuuden rakentamiseen.
Tämä jatkuva altistus ei ainoastaan kuluta käyttäjänsä aikaa, vaan se myös muokkaa kyseisen nuoren maailmankuvaa ja käsityksiä todellisuudesta. Kun huomioidaan, että normaali homo sapiensin käytös harvoin trendaa somessa, niin millaisen maailmakuvan algoritmit rakentavat lapsillemme? Pienet ihmiset ovat identiteettiongelmissa, kun eivät sovi virtuaaliseen maailmaan, jossa ääri-ilmiöt jylläävät ja keräävät tykkäyksiä sekä kommentteja.
Meillä lienee se kuuluisa korkea aika ottaa vastuu omista ja lastemme valinnoista liittyen puhelinten viihdekäyttöön. Se ei tarkoita teknologian karttamista vaan sen hallitsemista viisaasti ja tietoisesti. Siten voimme varmistaa, että teknologia palvelee meitä eikä toisinpäin. Kahlitaan algoritmit – ennen kuin ne kahlitsevat meidät.
Kalle Kiili
Insinööriliiton kenttä- ja kehityspäällikkö
