Valtionvarainministeriö julkisti eilen budjettiehdotuksensa tiedotustilaisuudessa, jonka
merkittävimmäksi uutiseksi tuntuvat nousseen valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen upeat kynnet, joita Yleisradion julkesi kuvata ja näyttää tiedotustilaisuuden uutisoinnissa ”välikuvana” oikein kahteen kertaan.
Ministerin kynsistä ja niiden kuvaamisesta on taitettu peistä etenkin sosiaalisessa
mediassa, mutta nousipa asia päivittelyn aiheeksi myös Helsingin Sanomien
pääkirjoitussivun kolumnissa. Joidenkin toimittajien mielestä naisministerin kynsien kuvaaminen on seksismiä, toisten mielestä ei.
Sanattomaksi vetää.
* * *
Oli Urpilaisen johtamalla rahaministeriöllä oikein asiaakin kerrottavanaan.
Kansalaisille tehtiin selväksi, että edessä on itkua ja hammasten kiristystä. Monia kulutusveroja kiristetään, myös ansiotuloverotus kiristyy, kun inflaatiotarkistukset jätetään tekemättä.
Veroratkaisut syövät ostovoimasta prosentin verran. Kun työnantajilla ei ole pientäkään intoa palkankorotuksiin, pikemminkin päinvastoin, ja kuluttajahinnat jatkavat
nousuaan, monessa taloudessa joudutaan vetämään vyötä kireämmälle.
* * *
Valtionvarainministeriö ei ole helpossa raossa. Budjettiehdotuksen mukaan valtion velka uhkaa paisua ensi vuonna lähes seitsemän miljardia, joten jotain on pakko yrittää.
Toivon mukaan kansantaloudelle ei kuitenkaan yritetä tehdä samaa kuin entiselle hevoselle, jota valmentaja yritti opettaa olemaan syömättä.
Kokeilu sujui hyvin kohtuullisen pitkään, mutta juuri kuin hevonen oli oppia syömättömäksi,
se otti ja kuoli.
* * *
Urpilaisen mukaan hallitus alkaa valmistella myös niitä paljon kaivattuja rakenteellisia
uudistuksia. Ministeri lupasi, että budjettiriiheen mennessä valmistuu ”julkisen talouden kestävyyttä vahvistavia rakennetoimia koskeva suunnitelma”.
Ota tuosta sitten selvää, mitä hallitus aikoo tehdä tai suunnitella, mutta sen Sievänen on
elämässään oppinut, että rakenteellisen uudistukset, toimintojen uudelleenjärjestelyt ja organisaation virtaviivaistaminen eivät koskaan tarkoita
mitään hyvää.
* * *
Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder ymmärtää hallituksen tuskan. Hänen mukaansa
edunvalvonta on usein vanhan puolustamista, mutta sen on oltava myös vanhasta
luopumista ja uuden luomista.
Fjäder liputtaa vakautta tuovan keskitetyn työmarkkinaratkaisun puolesta ja ilmoittaa
akavalaisten palkansaajien olevan valmiita kansallistalkoiden nimissä maltillisiin palkankorotuksiin. ”Jos kerta talkoisiin ryhdytään, talkoot tehdään”, hän kirjoittaa puheenjohtajan palstallaan.
Sievänen ei oikein talkooasenteen vaatimuksesta innostu. Palkkatyö on palkkatyötä ja
työmies on palkkansa ansainnut.