Kyllä ihmisluonto on sitten kummallinen. On tapauksia, jolloin ilo ja riemu kaksinkertaistuvat, kun niihin liittyvät toisen epäonnistuminen.
Viimeisin esimerkki on nuorten jääkiekkoleijonien Malmössä voittama maailmanmestaruus. Olihan se voitto jo itsessään komea ja antoi aihetta nostaa malja tai kaksi sunnuntai-illan päätteeksi, mutta pakko myöntää, että ainakin Sieväsen ilakointia lisäsivät ruotsalaisten – ennen muuta katsojien – pettyneet ja epäuskoiset ilmeet taiston tauottua.
Kyllä se vahingonilon määrä Sievästä puolenviikon aikaan jo hävetti, mutta toisaalta ei paljon. Olivat ne ruotsalaiset etukäteen sen verran varmoja voitostaan, että pienen näpäytyksen ansaitsivat. Saamarin hannuhanhet!
* * *
Poliitikot ovat sitten jossain iltakoulussa tai vastaavassa keksineet uuden hienolta kuulostavan termin, nimittäin osallistavan sosiaaliturvan. Kansalaisilta kun on kysytty, passivoiko nykyinen sosiaaliturva, johon kohtuullisen iso viipale vastaajista on tietenkin vastannut, että ilman muuta.
Ainakin Sieväsen korviin osallistava sosiaaliturva kuulostaa aavistuksen verran pahaenteiseltä. Siinä on vähän samaa kaikua kuin vastikkeellisessa työttömyysturvassa. Eli turvaa tulee, jos osallistut tai teet sen eteen jotain, menet risusavottaan tai roskia keräämään.
Pahatahtoinen ihminen voisi keksiä edellä mainituille sanapareille ikävämmänkin ilmaisun, mutta kun tuosta viikonvaihteen epäasiallisesta ilakoinnista on niin vähän aikaa, olkoon tällä kertaa.
* * *
Yleisradiohan on kansalaisten suhtautumista erilaisiin asioihin viimeksi tiedustellut. Kolmentoista kysymyksen arvokoneesta on tällä viikolla syntynyt monta ”uutista”. Kun kyseisestä tutkimuksesta on lyöty niin paljon rumpua sosiaalista mediaa myöten, pakkohan Sieväsenkin oli oma asenteellisuutensa käydä mittaamassa.
Mutta ei niistä tuloksista sen enempää, arvoja, asenteita ja asennetta löytyy. Mutta kysymyksiä ja eri vastausvaihtoehtoja lukiessa oli pakko ihmetellä, kuinka pitkälle meneviä johtopäätöksiä tällaisten koneiden vastausjakaumista tehdään.
Mahtavatko läheskään kaikki sosiaaliturvan passivoivaa vaikutusta paheksuvat edes tietää, mihin vastaavat. Taitaa joukossa olla aika monta sormensa heristäjää, joiden oma elämä on pyörinyt tai pyörii tuon ikävän asian varassa.
* * *
Helsingin Sanomat tiesi tällä viikolla kertoa, että SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen on saamassa haastajan Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Antti Rinteestä. Tällaista huhuahan on liikkunut kaupungilla pitkin syksyä sen jälkeen, kun Rinne huhun syyskuussa liikkeelle laski, tai siis ilmaisi mahdollisen kiinnostuksensa tehtävää kohtaan.
Seuraavien viikkojen aikana ratkeaa, yrittääkö Rinne tehdä saman, minkä Stefan Löfvén teki Ruotsissa, ison ammattiliiton puheenjohtajana nousta perinteisen työväenpuolueen johtoon ja kääntää puolueen kannatus nousuun.
Tehtävä ei ole helppo, mutta varmaa on, että tällä kertaa Rinne on paremmin valmistautunut kuin vuonna 2012, jolloin hän pyrki SDP:n varapuheenjohtajaksi.